Aina ku Aira
Täyttä spekua mutta voisko Aina ku Aira-biisi olla saanut jotenkin inspistä Saana Airtola? Siinä tulis myös tavallaan sanaleikki, ehkä kaukaa haettuna mut Aira Samulin -> Saana Airtola? Kuitenkin niin tarpeeks kaukaa haettuna.
”Ku me luvattiin olla yhes aina,
Se tarkotti ainakin viel ens lauantaina,
Koulun takana sua kopeloin,
Mut vain paidan pinnalla mä operoin
Muutenkin asiat oli sitä miltä näytti ulos,
En tienny vielä mikä oli tissien tulos,
Laskupää ei sellaseen riittäny,
Enkä koskaan sua kai kokemuksest kiittäny”
”Huikka kossuu, graalin maljasta,
Etten mun ryppystä sieluu paljasta,
Raivon takana on pakopaikka mulla,
Siellä me ei koskaan aikusiks tulla”
”Elämä alkaa niin hitaasti,
Ettei edes huomaa sen kuluvan,
Hitaasti hitaasti,
Sun rajallisuuden mä tajuan,
Ja me luvattiin olla nuoria aina,
Nuoria aina, kuin Aira”
Tollasta nuoruudella ja aikuisuudella leikittelyä koko biisi, tavallaan myös ajatusta siitä onko aikuinenkaan vielä aikuinen. Millä vois ehkä itellensä tai toiselle selitellä, että kun ei aikuinenkaan oo välttämättä aikuinen niin onko iällä merkitystä isossa laajemmassa mittakaavassa. Saako kukaan kiinni mitä haen?
Ajatuksia?
Edit. hups korjattu sukunimi