olen aivan loppu koirani kanssa enkä tiedä mitä tehdä enää
Tarvitsen oikeasti ulkopuolisia näkökulmia, koska en enää luota omaan arvioon tässä tilanteessa.
Minulla on noin 2-vuotias koira, joka on alun perin tullut pentutehtailijalta (tämä selvisi vasta myöhemmin). Alussa kaikki näytti hyvältä, mutta ajan kanssa alkoi kehittyä vakavia käytösongelmia, jotka ovat menneet koko ajan pahemmiksi.
Olen yrittänyt jatkuvasti kouluttaa koiraa. Yksinoloa on harjoiteltu joka päivä, olen käyttänyt kouluttajaa, muuttanut rutiineja, aktivoinut koiraa paljon, vaihtanut ruokavaliota, kokeillut feromonisumutteita ja eläinlääkärin määräämiä rauhoittavia sekä kameraseurantaa.
Mikään ei tunnu auttavan.
Tilanne tällä hetkellä on se, että koira ei pysty olemaan yksin ilman paniikkikäytöstä. Se tuhoaa paikkoja lyhyessä ajassa, kusee ja paskoo sisälle, välillä jopa sänkyyn, avaa kaappeja ja syö kaiken mitä löytää myös ei-ruokaa, ulvoo ja itkee tuntikausia yksin jäädessään ja etsii ruokaa ulkoa pakonomaisesti. Käytös on myös mennyt ajan myötä huonompaan suuntaan.
Tämän takia en käytännössä pysty käymään kaupassa normaalisti, jättämään koiraa yksin ilman pelkoa että koti tuhoutuu, nukkumaan kunnolla tai keskittymään kouluun ja töihin. Minulla on nyt esimerkiksi tärkeä ajokokeen teoriakoe, ja tämä tilanne tekee keskittymisestä todella vaikeaa.
Viime yö oli erityisen paha: koira pääsi ruokakassiin, söi raakaa lihaa, sai siitä rajun ripulin ja sotki koko asunnon. En nukkunut lähes ollenkaan ja olen täysin loppu.
Olen myös yrittänyt etsiä koiralle uutta kotia, mutta se ei ole onnistunut. Lisäksi minusta tehtiin Facebookissa haukkumisilmoitus koiraryhmiin ja yksityistietojani jaettiin, mikä on lisännyt stressiä ja ahdistusta.
Rakastan koiraa, mutta olen pisteessä jossa en enää pysty elämään normaalia arkea. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että edes mietin luopumista, koska olen yrittänyt niin paljon.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Onko kenelläkään ollut vastaavaa, jossa mikään ei tunnu auttavan?