r/snappijuorutofftopic

Alkuun: oon kampaaja, oon (kevyt)yrittäjänä liikkeessä jossa on 3 muuta kampaajaa mun lisäks. Kaikki on yrittäjiä jollain tapaa.

Itse ongelmaan

Mun työpaikalla on tosi huono ilmapiiri, ja lähinnä vain yhden ihmisen takia. Hän on ottanut minut silmätikuksi ja huomauttelee kaikesta ilkeästi, tiuskii, vittuilee, suoraan sanottuna on tosi ilkeä. Mä oon tosi herkkä ihminen itse, joten nää sen sanomiset menee aina tunteisiin enkä voi sille mitään. Asiat, mistä hän mulle huomauttelee, ei lähes koskaan ole edes mitään isoja asioita tai mokia joita olen tehnyt, esimerkkinä tänään menin ilmoittamaan hänelle että hänelle olis tulossa asiakas, josta hän valitti että laita se sit hänen kirjoille. Sanoin sit siihen, että aion tehdä niin, mutta päätin ilmoittaa hänelle ensin. Seuraavaksi ongelmana olikin se, että varasin ajan "menneeseen" aikaan (silloin kun asiakas tuli) ja tuli fiilis että oli jotenkin mun ongelma, että hänellä meni pidempään koska joutui oottamaan pesupaikalle pääsyä. Siinä sit pahoittelin ja sanoin, että meidän varausjärjestelmä ei antanut mitään varoitusta etukäteen siitä, että varaus menisi "menneeseen" aikaan. Siihen hän vaa töksäytti "joo ei varmana".

Tänään oli myös 3 muuta PIENTÄ asiaa, mistä on tullu tiuskivaa ja vittuilevaa palautetta, ja oon ollu koko päivän tän takia ahistunut ja itkuinen. Tää on yleistä, lähes päivittäistä. Ja nää tiuskinnat tulee vain silloin, kun oon hänen kaa kahdestaan takahuoneessa, eli en enää ees uskalla takahuoneessa istua koska tuntuu, että teen hänen silmissä KAIKEN väärin ja kaikesta pitää puhua mulle kuin oisin häntä alempiarvoinen.

Oon kyllästyny tähän jatkuvaan ahdistukseen töissä enkä tiä mitä tehä. Asiasta oon jutellu liikkeen esihenkilön kanssa, mutta eipä tälle voi tehä mitään.

Onko vinkkejä, miten selviän näistä päivittäisistä ahistuskohtauksista ja miten voisin opettaa itteni sivuuttamaan nuo kommentit?

moi!
pahoittelen jo valmiiks kirjotusvirheitä..

mut mulla on tulossa suht isot juhlat, ja haluisin jonkinlaiset tekokynnet, mieluiten press on kynnet suht halvalla.

mulla on näihin juhliin varattuna sellainen musta, pitkä, goottimainen mekko, ja sen kaa sopis jotkut tummat semi pitkät kynnet mut en tiiä yhtää mistä sellasia lähtis ettimään, kun useimmat mitä oon kaupoissa (normal yms) nähny, on sellasia vaaleita, jotka ei oo yhtään sitä mitä haen.

en siis hae mitää extempore pitkii tai yksityiskohtasia gyaru kynsiä, vaan iha simppelit käy kuhan se väri on tumma.

voin aina kyl ostaa vaa sellaset, jotka lakataan ite mutta kun oon sellasia ennen käyttäny, se kynsilakka ei oo pysyny niis, vaan on lähteny ns. kuoriutumaan...

jos jollain on ehottaa mistä sais suht pitkii, tummia press on kynsiä niin kertokaa!🙏

en tiiä onks tää ok laittaa tänne. Haluun aluks sanoo et mulla ei oo taustalla syömiseen liittyviä ongelmia ja haluun nyt tulla purkaa tänne..

mä en tiiä osaanko selittää oikein toivottavasti saatte selvää, mut mul on nyt ollu viikon ajan kauhee pelko, että jos syön liikaa, mulle tulee huono olo ja oksentaisin. Mulla kävi viimeviikolla niin että oksensin ruuat ulos ku söin nii paljon ja tuli huono olo. Ja nyt ruoka ei oikee maistu ja ainaku syön nii tulee taas huono olo, en tiiä tuliko ns ”trauma” siitä kun oksensin viimeviikolla…

ois ihanaa vaan syödä paljon koska keho tarvii ruokaa ja oon urheilullinen ja käyn salilla n. 3-4 kertaa viikossa..

Tarvitsen oikeasti ulkopuolisia näkökulmia, koska en enää luota omaan arvioon tässä tilanteessa.

Minulla on noin 2-vuotias koira, joka on alun perin tullut pentutehtailijalta (tämä selvisi vasta myöhemmin). Alussa kaikki näytti hyvältä, mutta ajan kanssa alkoi kehittyä vakavia käytösongelmia, jotka ovat menneet koko ajan pahemmiksi.

Olen yrittänyt jatkuvasti kouluttaa koiraa. Yksinoloa on harjoiteltu joka päivä, olen käyttänyt kouluttajaa, muuttanut rutiineja, aktivoinut koiraa paljon, vaihtanut ruokavaliota, kokeillut feromonisumutteita ja eläinlääkärin määräämiä rauhoittavia sekä kameraseurantaa.

Mikään ei tunnu auttavan.

Tilanne tällä hetkellä on se, että koira ei pysty olemaan yksin ilman paniikkikäytöstä. Se tuhoaa paikkoja lyhyessä ajassa, kusee ja paskoo sisälle, välillä jopa sänkyyn, avaa kaappeja ja syö kaiken mitä löytää myös ei-ruokaa, ulvoo ja itkee tuntikausia yksin jäädessään ja etsii ruokaa ulkoa pakonomaisesti. Käytös on myös mennyt ajan myötä huonompaan suuntaan.

Tämän takia en käytännössä pysty käymään kaupassa normaalisti, jättämään koiraa yksin ilman pelkoa että koti tuhoutuu, nukkumaan kunnolla tai keskittymään kouluun ja töihin. Minulla on nyt esimerkiksi tärkeä ajokokeen teoriakoe, ja tämä tilanne tekee keskittymisestä todella vaikeaa.

Viime yö oli erityisen paha: koira pääsi ruokakassiin, söi raakaa lihaa, sai siitä rajun ripulin ja sotki koko asunnon. En nukkunut lähes ollenkaan ja olen täysin loppu.

Olen myös yrittänyt etsiä koiralle uutta kotia, mutta se ei ole onnistunut. Lisäksi minusta tehtiin Facebookissa haukkumisilmoitus koiraryhmiin ja yksityistietojani jaettiin, mikä on lisännyt stressiä ja ahdistusta.

Rakastan koiraa, mutta olen pisteessä jossa en enää pysty elämään normaalia arkea. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että edes mietin luopumista, koska olen yrittänyt niin paljon.

Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Onko kenelläkään ollut vastaavaa, jossa mikään ei tunnu auttavan?

Okei eli tarviis jotain shampoo/hoitoaine suosituksia 😃

Hiukset on ohkaset, nyt pariin otteeseen tehty vaaleeta raitaa jotta saadaan omaa väriä takaisin.

Ekalla vaalennus kerralla latvat eivät tykänneet ja hiukan lähtivät joustamaan/hajoamaan. Tällöin käytin L'Oréal Paris Elvital Hyaluron Plump sarjan shampoota ja hoitoainetta. Vaalennuksen jälkeen ostin Olaplexin shampoon ja hoitoaineen ja tätä käytin edelliseen vaalennus keissiin asti. Viime vaalennus keississäkin latvat eivät tykänneet (kuitenkin kestivät paremmin kuin ekalla kerralla) ja kampaaja sitten sanoi että koska käytän olaplexiä niin hius on saattanut saada liika protskua. Tätä ehkä hiukan ihmettelen kun sama kävi ekalla kerralla mutta suositteli sitten jotain kosteuttavaa niin siirryin takaisin tuohon Lorealin sarjaan. Ongelma tuossa lorealissa on se, että hiukset rasvoittuvat todella nopeasti ja ovat lättänät. Jos käyn illalla pesemässä hiukset, ovat ne jo ikävän näköiset seuraavana iltana.. tätä ongelmaa ei olaplexin kanssa ollut. Toki käytän kuivashampooota jos tarvii mutta en nyt koko aikaa sitä haluaisi olla suihkimassa..

On sitten lisäksi syväpuhdistava shampoo, hius maskeja, olaplex 3+, hius öljy sen semmosta mutta maskeja käytän abaut 1x kahteen viikkoon ja syväpuhdistavaa sillonku siltä tuntuu 😃

Saa valistaa 😄

Heippa kaikki, meille tulee huomenna kissanpentu. Kysymys kuuluiskin että miten ootte tutustuttanut teidän kissoja ja mitä olis hyvä pitää mielessä? meidän ensimmäinen tyttö kissa on 2-vuotias ja kovin ihmisrakas, tykkää mennä ovelle vastaan vieraita kun heitä tulee kyläilemään ja kiehnää jaloissa kun viimestä päivää, samaa tekee myös esimerkiksi eläinlääkärissä henkilökunnalle😂 kaikin puolin reipas ja utelias.

Millaisia teidän inssit olivat ja mitä piti osata. Miten valmistauduitte muuten. Ajotunteja vielä muutamia jäljellä😬Jännittää hirveesti!

Jouduin tekemään päätöksen ja katkaisemaan välit sisarukseen monestakin eri syystä.

- Jatkuvaa tunteiden ja asioiden vähätelyä.

- empatian puutetta

- Minä olin osa puoli joka oli aina valmis auttamaan, myös silloin kun oma jaksaminen ei ole ollut paras, takaisin päin apua oli turha odottaa.

- Yritin jatkuvasti järjestää yhteistä aikaa esim. Elokuvailtoja, illanviettoja Vastaus: ehkä tulevaisuudessa joskus, syitä miksi ei löytyi aina.

Yritin ennen välien katkaisua kertoa omista ajatuksista ja tunteista mutta hän ei ymmärtänyt tai ei halunnut ymmärtää mitä tarkoitin vaan hyökkäsi vastaan. Siskoni erosi miehestään noin vuosi sitten löydettyään uuden 12 vuotta nuoremman, myönnän että tämä asia oli jollain tavoin shokki. Eroa edelletävänä vkl siskoni yllättäen halusi viettääkin iltaa kanssani josta olin erittäin iloinen ja yllättynyt, mutta se ilta menikin loppujen lopuksi osaksi videopuhelussa uuden poikaystävän kanssa (ei asunut suomessa). Olin tästä loukkaantunut, mutta siskoni ja hänen uuden poikaystävän mielestä minulla ei ole syytä tai oikeutta tälläisestä pahoittaa mieltä.

Suutuin silloin siskolleni ja hänen mielestä asia on niin että eron hetkellä käänsin hänelle selän (on edelleen tätä mieltä) vaikka kyse ei ollut ainoastaan hänen erosta vaan siitä että loukkasi mua sillä että harvinainen yhteinen ilta ei ollutkaan kiva siskosten välinen illanvietto.

Toissa päivänä mittani tuli täyteen, kun yritin näitä asioita hänelle kertoa, mutta sain vastaukseksi nauruemojieta ja vähättelyä aina löytyi muka joku puolustus, ei yhtään ymmärrystä. En koskaan ole pitänyt siskoni uudesta poikakaverista ja suutuksissaan sen siskolle kerroin. Tämän jälkeen siskoni poikaystävä alkoi laittamaan viestiä (laitan osan viestistä kommenteihin). En siis itse ole hänelle laittanu mitään vaan ainoastaan keskustellut siskoni kanssa.

Pahoittelut jos teksti on sekavaa, yritin parhaani.

Hyvä ripsari mikä ei levähdä heti silmien alle?

Tietääkö joku mistä näitä Olipa kerran sarjoja pystyy nähä? Etenki tää löytöretket oli lapsena ihan lemppari🥲 Löysin youtubesta englanniks joten tyydyn kyllä niihinkin jos ei suomen kielel löydy mistään

Moikka!

Asuuko kukaan täältä ”maan tasalla”?
Eli esim. Kerrostalon pohjakerroksessa tai rivitalossa yms.

Löysin kivan rivitalo yksiön Espoosta, joka on maan tasalla.

Äitini sanoi minulle että: ”On kiva asunto, mutta sun kannattaa miettiä, että haluatko asua maan tasalla/ tunnetko olosi turvalliseksi.”

Mitä ootte mieltä?

Asunto sijaitsee vähän syrjemmässä ja ns omakotitalo / rivitalo alueella.
Asunnossa on aidattu terassi.

(Poisheittotili) Terve Redditin kollektiivinen tietoisuus, haluaisin kuulla mielipiteitänne seuraavaan tilanteeseen:

Taustatietona, olemme molemmat halunneet lapsen jo pitkän aikaa ja olemme keskustelleet asiasta useasti, että se tulee sittenkun tulee ja aletaan siitä rakentamaan eteenpäin. No nythän se sitten nappasi ja puolisoni on ensimmäisellä kolmanneksella raskaana.

Sitten ongelmaan... Raskauden varmistuksen jälkeen puolisoni on ruvennut kohtelemaan minua kuin ilmaa. Ei katso minua, ei puhu mulle, läheisyydestä ei ole kun muisto jälellä. Ei minkään sortin kosketusta tai huomioimista. Olen tämän asian ottanut puheeksi ja saan vastauksena mykkäkoulun tai vittuilua että "taas se marmatus alkaa". Kotityöt myös kääntynyt siihen että minä palvelen ja saan palkaksi alentavaa puhetta ja selin kääntymisen kun menen sänkyyn. Joka ikinen asia on minun syytä tai kääntyy minun syyksi jos yritän keskustella. Yhen yhtä kiitosta tai anteeksipyyntöä en ole kuullut.

Nykytilanne se että vaihdetaan noin kaksi sanaa päivän aikana ja muuten hän pysyttelee peiton alla somettamassa. Alkaa rehellisesti raastamaan tää tilanne niin paljon että käännyn Redditin parviälyn puoleen. Tilanne on siis edennyt pahenevaan suuntaan jo pari kuukautta.

Ymmärrän että raskaushormonit on melkoisen ytyä tavaraa, mutta tällä hetkellä niin absoluuttisen arvoton olo että en tiedä mitä voin enää tehdä.

Puoliso jätti 6 vuoden jälkeen kuukausi sitten. Tää kuukausi ollaan asuttu saman katon alla, koska en ole saanut asuntoa vielä itselleni. Tää ero on tosi meidän näköinen muutenkin, kaunis lopetus ja kummatkin tuetaan toisiamme ja edelleen laitetaan ruokaa yhdessä ja nauretaan ja muistellaan. Nukutaan edelleen samassa sängyssä ja luonnollisesti harrastetaan seksiä. Puoliso kuitenkin alunperin esitti eron todella rumasti ja epäkunnioittavasti mua kohtaan, joka sai aikaan ihan kaikki tunteet itsessäni. Ero tuli ihan järkytyksenä ja jouduin soittamaan lääkäriin ja sain opamoxeja. Viime viikonloppuna olin todella sekasin, en yleensä juo alkoa, mutta nyt olin juonut. Olin haavoittuva, enkä ymmärtänyt oikein edes silloin mistään mitään ja harrastin seksiä toisen miehen kanssa. Kaiken lisäksi meidän yhteinen tuttu. Kieltäydyin monta kertaa hänen ehdotteluistaan, kunnes jossain vaiheessa vaan antauduin. Kadun sitä eniten maailmassa ja itkin itseni sen jälkeen uneen. Tuli olo, että oisin pettänyt mun ex-puolisoa, vaikka enhän mä ole, koska hän on mut jättänyt?
Mua häiritsee tää ihan liikaa ja olo on likainen ja syyllinen. Tekisi mieli vaan kertoa ex-puolisolle, koska meillä ei ole koskaan ollut salaisuuksia ja kaikki on jaettu, mutta en voi. En tiedä miten hän suhtautuisi.
Vielä lisän tähän tekee se, että me ollaan kummatkin ihan tosi seksuaalisia ja seksi on sellainen perustarve kummallakin ja ollaan sitä eron jälkeen harrastettu. Seksi on ihan omaa luokkaansa ex-puolison kanssa, se on parasta, enkä haluaisi koskaan, että se loppuisi, mutta tuntuu niin pahalta, että tässä välissä mulla sattunut joku ihan ihme hairahdus ja jatkaisin kertomatta.
En tiedä ymmärtääkö kukaan tästä mun kirjotuksesta yhtään mitään, mutta saatana tuntuu, että kaikki nyt kaatuu päälle. Tunteita on niin paljon, että ne hukuttaa mut. 🥺

Olin baarissa pari viikkoa sitten ja siellä tutustuin mua vanhempaan naiseen joka on 37v ja mä oon ite 25v. Alettiin pussailemaan/nuolemaan koko illan ja sitten kun olin lähdössä hän pyysi mun someja. En oo saanut tätä ihmistä pois mun ajatuksista ollenkaan ja haluaisin pyytää häntä ulos, mutta pelkään vaan että hän kieltäytyy. En itse halua mitään vakavaa vaan jotain kevyttä kesän juttua. En itse tiedä antoko hän vaan instagramin koska olis kiusallista vaan lähteä tollasen jälkeen ilman, että tietää kuka oli kyseessä. Mietin vielä, että oliko hän loppujen lopuksi niin kiinnostunut sittenkään koska mä tein aloitteen. Hänellä on lapsia ja jotenkin elää aikuisen elämää kun taas mä luonnollisesti erilaista elämää. Oon vaan jotenkin tosi hukassa, mutta sen tiedän että jos en kysy niin ei myöskään lähe mun mielestä. MItä mieltä te ootte? Pitöiskö vaan jättää baarijutuksi vai laittaa viestiä?

Heii! Auttakaa tyttöä hädässä, oon siis ens kuussa menossa todistamaan yhen mun läheisen oikeuden käynnissä lapsen raiskausta ja en oikee tiiä mitä siel tehää ja oks jotai poikkeuksia ku oon ala ikänen todistaja jos tiiätte näist et mite hommat menee ja toimii yleisest ni PLS TELL ME. Kauheet paineet ja stressi