Eli siis mulla on tet tulossa 14.9 ja sanottii et pitäs aika nopee mennä hakee sitä paikkaa. Tallustelin sit jonnekki päiväkotii ja etin sieltä jonkun päiväkoti tädin ja sanoi että joo sopii.
Millast siel on? Et pitääks tettiläise vaihtaa vaippoi vai vaan leikkii niide lasten kaa? Ja pelkään et saan sieltä jotain kihomatoja 🥲 Ryhmä on 1-3 vuotiaiden.
kertokaa kaikki mahollinen kokemus nännilävityksistä. Niiden otto ja paraneminen, ihan kaikki!
Haluisin tosi paljon ottaa ne, mutta pelottaa vähän se itse lävistäminen.
Onko teillä käytössä applen rannekello, jossa on eteisvärinän tunnistus? Onko teillä koskaan herjannut sitä ja jos on, oletteko käyneet lääkärillä näytillä tai löytyykö kenties jo entuudestaan jokin dg?
Mulla nimittäin herjannut sitä nyt viime aikoina öisin nukkuessani ja mietin, et pitäskö jotenkin muka huolestua?
Onks tääl ketää joka keräilee noit fugglers pehmoi/hahmoi, mist näit saa ostettuu. Oon ettiny netist mut ei oikee löydy mtn sivustoo, joka toimittas suomee. Prismas ja kärkkäisel oli mut niis ei saa valita hahmoi😭 amazonil oli jäätävät postimaksut ni sielt ei pysty tilaa. Epäilen et tää maapallo o mua vastaa ku en saa mistää mulle fuggler pehmoo😭😭😭😭
Eli kävin pari pv sit gynellä iha perus tarkastukses ja bakteeri vaginoosi epäilyn takia. Menin sinne ja ajattelin et ihan kiva lääkäri, kunnes sit sano et housut pois ja tuli ihan jäätävä paniikki. Olin iha nolona siinä ja sanoin että mua nyt jännittää ja hävettää tää. Se vaa ei vastannu ja suurinpiirtein katto mua vinoo siinä ku yrittelin peittää paljasta alapäätäni mun housuilla :D No, sitte se laitto mut siihe pedille makaa ja olin toosi jännittyny ja pidin vähä haaroi alhaalla ku oli nii epämukava olo. Sit se veti mun jalat auki ja kysyin et aijoks laittaa jotain mun sisään, sano että joo. Sit yhtäkkiä se oli jo tunkemassa jotain mun sisään ja sit vähän kiljahdin ku ei ees kertonu että nyt laitan. No sit sanoin että hei tää nyt vähän sattuu, ja hän vain jatko eikä kuunnellu mua. Sitte otti sen pois ja sano että kaikki ok. Jäi jotenki vaivaantunu fiilis. Enkä kuule iki mene enään minnekkään gynelle jos ne aikoo satuttaa mua tolleen eikä ees reagoi mihinkää :/ Oon viel neitsyt, ja en oo tottunu että mun sisällä on jotain nii sanoin että en sitte tiiä että mahtuuko toi edes sinne ja ei siihenkää reagoinu. Vituttaa vaan toi. :////
Mikähän mussa on vialla? Usein yritän keskutella tuttujen kanssa esim. Instagram, fb... Mutta jään aina luetulle. Aluksi juttu saattaa luistaa hetken mutta lopulta minulle jää vaan nolostunut olo koska vastaaminen loppuu. Nykyään en uskolla edes laittaa viestiä kenellekkään, ellen ole juonut, Tästäkin tulee sitten seuraavana aamuna ahdistus, vaikka ihan normaalisti olen keskustellut. Varmaan koska taas jäin luetulle. Tiedän että ehkä parempi olla vaan laittamatta kellekkään yhtään mitään, mutta jokin tarve tulla nähdyksi ja olla sosiaalinen. Kavereita ei somen ulkopuolella ole.
Elikkä siis ryden kaikkien asiakkaiden tiedot on näköjään vuodettu. Pitääköhän tässä vaiheessa vaihtaa salasanat yms
En oikeesti tiedä minne muualle avautua niin tää saakoon olla nyt mun kanava ennen ku pääsen neuvolan psykalle.
Mikä mua vaivaa?! Oon monta vuotta halunnut perheen, kaivelen tästä asiasta itselleni todisteita: olenhan mä käynyt selvittämässä epäsäännöllisien kiertojen syytä yksityisellä lääkärillä asti ja puhunut tyhjän sylin surusta psykologillekin. Oon käynyt läpi kaksi aiempaa keskenmenoa pienillä viikoilla ja niiden jälkeen on ollut tosi paha olo, oon kokenut tosi suurta surua ja kateellisuutta myös muiden vauvauutisista.
Nyt oon itse raskaana viikolla 6 ja mä sekoan. Mä oon vakuutellut itselleni etten pysty tähän ollenkaan enkä pysty pienen lapsen arkeen ollenkaan. Oon ihan paniikissa että teen elämäni suurimman virheen enkä tuu olemaan enää ikinä onnellinen. Oon miettinyt keskeytystä yötä päivää mut en voi käsittää että miks olen monta vuotta ”tehnyt töitä” hedelmällisyyden nostattamisen eteen ja maksanut jopa rahaa tämän saavuttamiseksi.
Lisäksi oon ollut määräaikaisten sopimusten ketjussa mukana useamman vuoden ja jostain syystä mä aiemmin ajattelin että ihan turha mun on odottaa myöskään tässä tilanteessa vakituista työsopimusta kun säästöjä on ja miehellä hyvät tulot. Että sit äitiyslomien jälkeen etin vaan vastaavan määriksen kun on hyvä cv mutta nyt tääki tuntuu ihan älyttömän typerältä ajattelulta ja vihaan itseäni.
Onko kukaan muu kokenut tälläistä? Tuntuu että sekoan
Nyt tarvitsen apuja. Olen parisuhteessa useamman vuoden vanhemman miehen kanssa. Saimme opiskelupaikat ja tässä tilanteessa opintolainan nostaminen on pakollista
Ongelmana on se, että mies on jo nostanut koko potin ja minä vain tonnin.
Mietin, että miten kelan tuet tulee menemään, joudunko elättämään mieheni MINUN lainalla?
Tilasin tossa just elämäni ensimmäisen seksilelun kaalimadolta ja aattelin et välttyisin kiusaantumiselta kun otan sen automaattiin. No se siirrettiin tiskille ja vaikka on ihan luonnollinen asia niin vähän nolottaa silti hakee se. Siispä siks kysyn, että tuleeks noi yleensä kuinka tunnistamattomissa paketeissa😅😅
Täällä varmasti on porukkaa ketkä kahtoo tota ja miettii et mitä vittua. Kolme viisauden hammasta, ei hajuukaa mitä neljännelle kävi mutta sekin on poistettu, yksi hammas lens vahingossa roskiin ja jotku on vaa menny ihan paloiks ja kyllä, tossa yhessä on leukaluuta mukana. Mä oon ihan pienestä asti taistellu hampaitten pesun kanssa, ei siis niiku millää halunnu onnistuu ja nyt tilanne et ala vasemmalta puuttuu 4-5 hammasta, ylä oikeelta 4, ylä vasemmalta 2 ja ala oikeelta 2 mutta kolmas pitää poistaa. Luulis että vähintään nyt jo alkas päässä raksuttaa et hei sä oot 20v ja tarviit proteesit ku et pese hampaita tarpeeks usein, valitettavasti se tuntuu mahdottomalta vaikka mulle on sanottu vaikka ja mitä joten ei tarvi toistaa mitä kaikkee oon jo kuullu.
Sattuuko täällä kellään muulla olee saman tyyppistä kokemusta, ite mielenkiinnosta kerään hampaani ja puhdistan ne vetyperoksidissa miksi nuo kolme onki valkosia. Mun hammaslääkäri pelko on nii paha et menin pari viikkoo kipujenkaa enne ku uskalsin soittaa. Ois kiva kanssa tietää hammas alan ihmisiltä niitten kokemuksia tai mielipiteitä tästä tilanteesta.
Ja kyllä, syöminen on vaikeaa varsinki ku alkaa sattuu sille ainoolle puolelle millä voi pureskella. Saa kans kysellä jos mietityttää tilantees mikää, en tiiä, halusin vaa päästä puhuu tästä
Aloin haaveilemaan omasta perheestä muutama vuosi sitten kun mun sisko sai lapsen. Löysin sitten kivan miehen ja oltiin suunniteltu yhteistä tulevaisuutta. Luulin että hän olis se oikee mulle mutta mies sit jäi kiinni että oli tinderissä. Kerettiin olla yhdessä 2 vuotta. Jätin hänet (erosta nyt jo vuosi) ja sen jälkeen on tullut tunne että mitä jos jään ilman omaa perhettä😞 Oon kuitenkin jo 28 niin pelottaa ihan hirveästi että kohta oon jo liian vanha saamaan lapsia. Pitäisi ensin löytää mies joka haluaa sitoutua sekä olla isä ja aviomies joskus. Tinder ei tuota tulosta enkä ole muutenkaan kovin sosiaalinen tapaus niin ei tule käytyä missään baareissa tai missään muissakaan tapahtumissa, myöskään siksi kun ei ole seuraa kenen kanssa mennä. Mun arki koostuu töistä ja salilla käymisestä. Onko muita samanssa tilanteessa olevia?🥺 Ja miten muut ujot tyypit on löytänyt kumppanin?
tuun tänne nyt samalla kysymään et onks kellekkään muulle tullut tällästä.. olettaisin että tää on huijaus mut tuun varmistamaan😂
Haluan kuulla et mikä/mitkä asiat sai teidät ymmärtämään et teidän sen hetkinen kumppani ei oo se oikea.
Allright en oo kirjottanu itestäni kunnolla ikinä mitää koska pelkään nähä ne sanat muualla ku mun pään sisällä mutta nii totuus on mä oon luuseri en sillä tavalla että oisin huono ihminen vaikka osittain oonki mut enemmänki sillä tavalla ettei mul oo mitää käytänössä joo mul on kämppä ja hienot pyörät ja tietokone mut eipä ne oo mitkää ylpeyden aiheet mä tiiän että mun kaverit pitää mua luuserina jotkut pitää sen omana tietona eikä sano sitä mulle koska no eihä se oo mukavasti sanottu mä oon hyvä tyyppi ja hauska mut luuseri siten että kokoaja lainaan frendeilt välillä jopa kerjään koska no suprise oon ihan vitun koukussa pilveen ja oon huomannu käyttäväni mun kavereita välillä vaan siihe dont get me wrong mä nautin ihmisten seurasta enkä todellakaa aina haluu nähä jos päihteet on osa sitä mutta välillä ja sekin on liikaa jo joo mä oon decent näköne jätkä mul on taitoja ja potenttiaalia olla paras jossai mut mulla ei vaa löydy itsekuria tai motivaatiota mun mielenterveys on tosi pelottavan heikko ja välillä oikeesti pelkään sekoovani kunnolla oon menettäny yhen mun parhaista ystävistä velkojen takia ja sen takia koska mulla ei oo mitää taitoa ottaa palautetta vastaan haluun tutustuu uusiin ihmisiin tavata ehkä jonku tytön mutta aina ku alan juttelee mimmeille se kestää max pari päivää koska oon ehkä liian innokas ja tuntuu että ne jotenki vaistoo etten oo mikää maailman aikaan saavin tyyppi mä pelkään sitä että mua ei enää nii paljoo sytytä laulaminen ja haaveet olla laulaja vaikka oon siinä todella taitava ja noh oon aika todella masentunu mikää ei oikee piristä oikeesti kunnolla muu ku pilvi ja kaverit yksin olo on yhtä helvettiä koska oon yksin 90% ajasta pelkään että eristäydyn kokonaa muista jos mun addiktio lähtee laukalle tai siirtyy vahvempiin aineisiin sillä niitä on kokeiltu jo… mun suvussa on lukemattomia esimerkkei siitä miten siinä käy häpeen itteeni ja mun elämän laatua ja sitä että mun omat vanhemmat pitää mua luuserina huudan ja raivoon niille siitä minkä kerkeen vaikka tiiän itekki että ne on oikeessa ja se on totta itsetuhosuutta ei oo vielä ollu mutta ajatuksia siitä on satoja yritän olla itsevarma ja oma itteni samaan aikaa mut se on sellane combo mikä kuullostaa mahottomalta totuus on oon aika nolo tiiän ettei random ihmiset mieti ”mitä toi tekee” mut se ajatus siitä että ne miettii sattuu päähän jo exän ja mun ero otti koville jo itessää eikä mun hermosto ollu yhtää mesissä siinä että se ihminen oikeesti lähti eikä haluu enää nähä mua sitte siihen vielä kukkuraks se että mun elämän rakkaus ja oikeesti ainut ihmine kuka ymmärs mua ja sieti mua pelkää mua henkensä puolesta ehkä mä en vaa ansaitse läheisyyttä tai rakkauta koska en osaa olla ihminen ketä rakastaa mä oon aina se kuka on ok jättää pois suunnitelmista miten kukaa voi kunnioittaa mua jos mä en itse kunnioita itteeni tarpeeks teen itestäni aina iha pellen saadakseen jonku kuivan vastauksen ihmisiltä vaikka mulla ois annettavaa vaikka kuinka vitusti mä oon romanttinen ja empaattinen ihminen siitä oon varma ja en oo rumimmasta päästä enää ainakaan omasta mielestä mä en tiiä tuleeks kukaa ikinä näkee tätä viestii en luultavasti uskalla näyttää kellekkään tätä ja rehellisesti mä en tiiä oonko mä enää hengissä tai järjissäni sanotaan 3 kuukauden päästä jos mikää ei muutu mulla ei vaa oo voimia tehä mitä mun pitäis tehä ja nyt ku oikeesti ajattelen itteeni haluun ehkä vaa kuolla helpotus mulle suru muille mä oon itsekäs ihminen välillä todella itsekäs sen takia noi ajatukset kuolemasta ei hetkauta mua siten miltä muista tuntuu mä en rehellisesti tiiä mitä mä teen jos menetän mun loputki kaverit vaa ignoorais mut ja lähtis mun elämästä luultavasti tappaisin itteni ja se on pelottava ja vaikea totuus minkä toivosin olevan tarua mä haluisin lähettää tän jollekki avun huutona mut en haluu mielisairaalaan tai osastolle ja jos lähetän tän jollekki mun kaverille tääl on valkotakkiset paikalla asap mä oon taitava piilottaa sen tyhjyyden mitä mun päässä on se on sydäntä raapasevaa huomata kuinka asiat mitkä innosti mua ei enää hätkäytä mua samalla tavalla ja luulen että alamäki vasta alkaa tästä oon kova pätee muille miten tehä vaikken ite saa aikaseks mitää ellei tiedossa oo savut päivän päätteks tai sen askareen päätteeks ja musta tuntuu mun kaveritki huomaa sen miks mun mielestä joka aktiviteetti kaipaa päihteen nykyään oon menettämässä omakuvan itestäni kokonaa toivottavasti joku tai jokin antaa mulle sen voiman nousta tästä ja elää se elämä minkä mä tahdon mutta tällä hetkellä tilanne näyttää pahalta ja uppoon kohta kokonaa mun oman sekavan pään sisää koska en mä vittu voi hyvin ollenkaa henkisesti mua vituttaa 99% ajasta ihan kaikki ja mun agressio vaa kasvaa joka päivä mä oon jumissa täs pellen ulkomuodossa ja elämässä ja mä haluun pois huhhu oon ehk vähä fucked up xd
Hei. Pohjustuksena minulla todettiin hetki sitten syöpä, joka on luonnollisesti pistäny elämäni ja perheeni elämän aivan sekaisin. Elämäni on ollut yhtä isoa kaaosta näin nätisti sanottuna, henkisesti tämä on ollut todella iso taakka kantaa. Olen kertonut asiasta muutamalle ystävälle, he eivät ihan täysin ymmärrä tilannetta tai niin minusta ainakin tuntuu.
Nyt viimeaikoina olen saanut ystäväni tuntemaan ärsytystä ja turhautumista, koska en ole osallistunut samalla tavalla kuin ennen heidän kanssa touhuamiseen. Minulla on pieni lapsi + tämä uusi sairaus, voimavarani ovat todella vähissä.
Yritin heille selittää ja sanoa että olen pahoillani ettei minun jaksaminen ole ennallaan juuri nyt. Eivät juuri asiaan kommentoineet mitään.
Lupasin myös yhdelle ystävälleni toimittaa muutamia minun lapselta pieneksi jääneitä vaatteita ja myös leluja ennen kuin sairaus todettiin ja kun sairaus tuli elämääni, olen unohtanu koko asian ja ei ole ollut jaksamista käydä läpi lapseni vanhoja juttuja. Ei ole ollut mitenkään prioriteetti ykkönen ja ajattelin ettei asialla ole kiire kun hänelle syntyy vauva vasta ensivuonna. Nyt kuitenkin purkaa ärsytystä minuun kun on joutunut ostamaan kaiken uutena..
En tiedä mitä ajatella, ymmärrän ystävieni turhautumisen osittain, mutta tuntuu ettei minun tilannettani oikein ymmärretä. 🫤 Haluaisin olla enemmän läsnä ja olla avuksi, mutta en tällä hetkellä kykene mihinkään ylimääräiseen voimavarojen vähyyden takia. Olenko huono ystävä?
Hei! Muistaako kukaan sitä blogia jota kirjotti nuori tyttö elämästään ja miten suunnitteli viimeisiä päiviään maan päällä? Ja blogit loppuivatkin hänen loppusanojensa jälkeen.
Tää blogi kosketti mua suuresti vuosia sitten ja haluaisin sen lukea uudelleen.
Se jopa antoi aikanaan itsetuhoiselle teinille lohtua.
Kyseessä siis sellainen tilanne, että ollaan teini-ikäisinä alettu seurustelemaan, mutta nyt kun kumpikin aletaan olla yli 20 niin alkaa tulla itselle sellasia viboja, että vaikka rakastan tätä toista ihmistä, niin järjellä ajateltuna me ei sovita yhteen.
Tämän takana on myös se, että ollaan niin eri pisteissä aikuistumisessa, mistä ollaan avoimesti puhuttu. Arvostan sitä, että toinen tahtoo ottaa vastuuta jne. aikuistua omaa tahtiin ja tekee sen niin kuin hänelle sopii, itsestä vaan tuntuu toisinaan, että on turhauttavaa odotella toisen aikuisen saappaisiin astumista. Sitä kyllä tapahtuu, mutta ei niin nopeasti, kuin minä tarvitsisin.
Myönnän toki myös itsekin oman keskeneräisyyden, että vika ei todellakaan ole ainoastaan hänessä. Sovittiinkin, että nyt pahimpaan kriisiin pidetään suhteessa tauko, eikä mietitä tätä asiaa hetkeen, annetaan niin sanotusti ilman jäähtyä ja palataan miettimään asiaa sitten.
Tarttisin kuitenkin vinkkejä miten lähestyä tätä asiaa. Itse tarvitsisin toiselta sitä, että hän ottaisi itseään niskasta kiinni, mutta jos hän vain tarvitsee siihen enemmän aikaa, niin pitäisikö odotella, että hän on valmis, vai pitäisikö vain tulla tulokseen, että me lähestytään aikuisuutta niin eri vauhdeissa, ettei niitä pysty asettamaan yksiin ja nämä erot vaikuttaa liikaa meidän väleihin?
Edit: kyse siis esimerkiksi sitä, ettei kumppani koe olevansa valmis kokoaika työhön ja keskittyy enemmän harrastuksiin jne mukaviin asioihin esim. Videopeleihin ja itselle tulee kova pelko siitä, että hän tulee aina olemaan tuollainen, eikä ikinä mene töihin tms. Myös on sellainen juttu, että itse olen päässyt yli bilettämisestä ja juomisesta, etenkin porukalla jolla ennen biletettiin, mutta nyt oon kasvanu niistä yli ja jotenki näyttäytyy toisen bilettäminen lapsellisena, vaikka en haluiskaan tuomita.
Kärsimykselle altistavaa jalostusta on katsottu sormien läpi aivan liian kauan. Nyt on korkea aika saada joku järki tähän toimintaan, jossa jatkuvasti tuotetaan tukehtuvia ja kasvuhäiriöisiä koiria ja kissoja.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/17138
Nyt on konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa ja saada kansalaisten ääni kuuluviin, nimittäin parhaillaan säädetään asetusta, jonka tavoitteena on määrittää juurikin rajoja jalostukselle. Asetus voi yhä vesittyä, joten kansalaisten tahtotila terveemmälle jalostukselle on tärkeää tuoda esiin.
Tästä löytyy uutista asetuksesta: https://www.elaintieto.fi/blogi/koiranjalostuksen-asetusvalmistelussa-tasapainoillaan-hyvinvoinnin-ja-rotujen-sailyttamisen-valilla/
Kuten tiedotuksesta käy ilmi, terveyden edistäminen ja haitallisten piirteiden karsiminen ei ole kaikille oletusarvo.
Mun poikaystävä täyttää pian 20vuotta ja haluaisin keksiä hänelle jotain kivaa synttärilahjaksi. Muutamia ajatuksia on kyllä jo, mutta olisi kiva kuulla lisää ideoita. Erilainen tekeminen olisi kiva lahja, mutta myös tavarat/muut asiat mitä ostaa kiinnostaa. Joten kertokaa siis teidän luovimmat ja parhaimmat lahjaideat! Pirkanmaan alueella asutaan ja poikaystävää kiinnostaa etenkin autot sekä musiikki, jos jollain on näihin liittyviä ideoita.