u/suomalaine_n

Onko kellään teistä niin pahaa epäonnistumisen pelkoa, että jos joku ees mainitsee nätisti jostain virheestä niin tulee hirveä pala kurkkuun ja alkaa heti itkettämään, nimittäin mulla on. Useasti jopa livistän kivoistakin jutuista, kun pelkään epäonnistuvani. Antakaa vertaistukea ja jos osaatte kertoa miten tästä voi jotenkin päästä pois/tätä tunnetta lieventää niin kertokaa. Tänäänkin aamulla sanottiin pikku virheestäni ihan ystävällisesti ja koko päiväpä meni sitä harmitellessa.

Mitäs mieltä ootte, oon syöny dizminellejä nyt noin 10kk. Tänään päätin ottaa pillerin huolimattomasti ja se tippui märkään maahan. Noukin pillerin mutta se oli jo niin muussaantunut ja likainen etten tietysti syönyt sitä. Tiedän oma vika, nytpähän ainakin oppii virheistään.

Mutta itse asiaan mitä mieltä ootte otin siis nyt tänään (keskiviikkona) torstain pillerin eli tavallaan otan nyt tässä liuskassa 23 sen 24 sijasta (plus ne neljä lumepilleriä). Uskotteko vaikuttaako ehkäsytehoon jos vaan alotan päivää aiemmin uuden liuskan. Oma maalaisjärki sanoo että ei kun kuitenkin aktiivisia pillereitä ei jää välistä. Tällä hetkellä en ole myöskään koulussa joten millekkään terkkarille kävely ei onnistu. Mutta kertokaapa mietteitä viisaammat.

Oonko vaan tyhmä vai mitä ilmari meinasi jaksossa 35 kun niko kysyi plussia ja miinuksia ja ilmarin miinus jennistä oli viikonloppu poikaystävät. jos siis käsitin tämän oikein viittauksena avoimeen suhteeseen, ei ehkä ollut mieleisin asia ilmarille. Anteeksi siis jo valmiiksi epäselkeästä selityksestä, oon kipeenä ja koitan kahden aivosoluni kanssa pähkäillä tätä XD