u/pikkusenmyyy

Mulla on mieheni kanssa todella vaikeeta kommunikoida.

Tuntuu, ettei hän omaa mitään tilanne tajua, itse säätely kykyä, ymmärrystä tai asettua toisen asemaan millään tavalla.

Hän on tunteellinen, herkkä sekä todella suojelevainen itseään kohtaan.

Hän on toisen maan kansalainen (muuttanut suomeen lapsena alakoulu ikäsenä)

Osaa hyvin suomee, MUTTA tulee tiettynä outoja sanavirheitä ja ymmärryksen puutteita, etten aina voi laittaa kieliongelman piikkiin vaa että hänellä olisi oikeesti jokin vaiva jota ei koskaan oo tutkittu.

Mut mitä tulee kommunikointiin. Hän oli mulle yks ov tosi perseestä suoraan sanoen. Oltiin paikassa x, sanoin miehelleni "jatketaako eteenpäin" ihan normaalisti. Hänellä tuli yhtäkkiä kiukkupuuska ja huus kaikkien eessä mulle "mikä vittu kiire taas on??". Mul tuli tosi pahaolo tos ja en tarkottanu sillä mitään pahaa, normaalisti sanoin. Koitin selittää hänelle, että oli mielestäni turha suuttua tosta, että voit kyllä sanoa nätimminkin, jos haluat jäädä. Hän ei päässy yli tuosta vaa jatko kiukutteluu ja selittelyy että "miks ihmisillä on kokoajan kiire, kaikki pariskunnatkin juoksee vaa täällä eikä nauti". Menin tosi vaikeeks ja en tienny enään miten rauhotan häntä samaa aikaa ajatus oli, että ei ole minun velvollisuus lohduttaa aikuista miestä, joka ei osaa itse tiedostaa käytöstään siinä hetkes. No yritin kuitenki rauhottaa. Ei onnistunut. Päätin, että en halua jatkaa tätä x paikassa kiertelyä ja lähden hotelliin, ehdotin että tullaan huomenna jooko uudestaan. Ei käynyt, hän vain sano "mä meen yksin, koska mua kiinnostaa NYT". Olin siinä sitten, että okei ja harmitti vitusti. Tälläsii pienist asioist on tullu todella turhia riitoja.

Pahin mistä hän on suuttunut ikinä nii kihlaukseen pyytämisestä.

Mut joo, tiedän että jengi on sillee eroo, tai mussa on jokin vika ja tuun mustamaalaa miestäni. Mun arvoihin kuuluu nöyryys ja toisen kunnioitus, mä en haluisi ikinä alentuu samalle kiukuttelu tasolle. Jatketaan kommenteissa ihmettelyä.

Onko ok raivostua kosinnalle? Mieheni raivostui totaallisesti sanoen/huutaen " Mikä vit**a tämä on, miks ei vaa voi olla, onneks et kosinu mua tulevassa ulkomaa matkassa olisin vetänyt kilarit siellä". Ollaan 1v seurusteltu, tiedostin kyllä että lyhyt aika kosinnalle, eikä meillä ole oikeasti kiire ja olin valmis vastaanottaa kieltäymisen, mutta en odottanut raivoa. Mieheni on ollut todella ihana mulle ja meillä on ollut ihana yhteinen arki yleisesti, mitään ongelmia ei ole ollut. Tää tilanne tuli yllättäen ja on naisena tosi torjuttu ja häpäisty olo. Mitä oikein kuvittelin. Nyt olen sitä mieltä itsekkin, että ei nyt ainekaa enää mtn kihloja ja kiitollinen, että tämä tuli ilmi jo näin varhasessa vaiheessa. Olen nyt saannut kuulla tätä huutoa eilis illasta tähän päivään saakka. Tarkotus oli osoittaa, että rakastan ja olen helvetin onnellinen hänen kanssaan ja olen siihen saannut vastakaikua, en odottanu tälläistä.

Molemmat ollaan kohta 30.v ja mieheni on sitä mieltä että kihlaus liittyy lapsien hankinaan (molemmat ei halua lapsia), koitin selittää, että ei näin, enkä halua painostaa naimisiinkaa, ei välttis koskaan tarvi mennä naimisiin. Meillä oli erinäkemys asiasta. Mutta en tiedä oliko se raivon arvosta? Ps. Ollaan kyllä puhuttu kihloista ennen, mutta ei sen ajankohtasta. Tässä tapahtu virhe.