u/kakspiippunenjuttu

Miksiköhän nykyään todella moni oikeuttaa tai selittää käytöstään ties millä diagnooseilla ja näiden varjolla annetaan yllättävän paljon anteeksi.

Vielä silloin kun olin yläasteella jos joku oli ilkeä tai ahdistava ihminen sanottiin vaan että no se on kusipää tai mulkku, eikä alettu heti puolustelemaan että ”sillä on ADHD, keskivaikea masennus ja nivelreuma niin kyllä sen nyt ymmärtää”. Itsellänikin on monia mielenterveysongelmia ja ADHD mutten ikinä ole oikeuttanut paskaa käytöstäni näillä diagnooseilla vaan olen aina ottanut vastuun tekemisistäni ja pyytänyt anteeksi sekä sen jälkeen oikeasti muuttanut käytöstäni pysyvästi.

Mikä siinä on, että todella moni puolustautuu vetämällä aina jonkun diagnoosikortin hihasta ja sitten aletaan heti silittelemään päätä, että voi kuinka vaikeaa ja pitäisi ymmärtää. Mä en ihan oikeasti ymmärrä paskaa / muita vahingoittavaa käytöstä, ellei nyt ole ollut joku psykoosi päällä, minkä aikana on töpeksinyt. Omaa käytöstä pitäisi pystyä muuttamaan jos käyttäytyy jatkuvasti huonosti, jos ei vain pysty niin ehkä ei kannattaisi sitten olla muiden ihmisten seurassa, kunnes on saanut muutettua omat käytösmallit.

Mt-ongelmilla oman käytöksen oikeuttaminen aiheuttaa myös usein hirveitä ennakkoluuloja muita saman diagnoosin omaavia kohtaan. Esimerkiksi jos joku pahoinpitelee kumppaninsa ja sitten sanoo, että se johtuu varmasti osin siitä että hänellä on epävakaa voi se antaa muille sellaisen kuvan, että kaikki sen diagnoosin omaavat ovat kykenemättömiä hallistemaan vihaansa parisuhteessa. Ja näitä selittelyjä näkee oikeesti somessa jatkuvasti.

Mistä olette ostaneet miniprinttereitä?
En halua mistään kiinakaupasta, vaan jonkun joka toimisi pitkään, tarvitsen printteriä journalin harrastukseen.
Nimenomaan printterik täytyy olla pieni, en tarvitse isoja kuvia vaan vain pieniä ja kuvien pitää myös olla värillisiä.

Minkälaisia sivuoireita teillä on tullut concertan aloituksesta? Aloitin itse eilen ja tänään on ruokahalu mennyt täysin suklaakin maistuu pahalta, heräsin yöllä 4 kertaa katsomaan etten oo nukkunu pommiin töistä, vaikken ikinä herää öisin ja tuntuu että sanat on sekaisin.
Meneekö oireet ohi ja lievittyy vai onko tää pysyvää?

Mun on pakko avautua tästä nyt jonnekkin ja kysyä onko muilla samankaltaisia kokemuksia.
Eli siis oon 19-vuotias opiskelija ja asun poikaystäväni kanssa yhdessä, kummatkin meistä opiskelee ja käy osa-aikaisesti töissä ja mulla on myös parituhatta opintolainaa jotka oon sijoittanut.
Jonakin aiempina kuukauksina meillä ei ole jäänyt hirveesti ylimääräistä rahaa, mutta ollaan aina pärjätty ja saatu kaikki laskut ja vuokrat maksettua ja laitettua vielä vähän rahaa säästöön. Yksi iso kulu meidän taloudessa on se että kummallakin on kroonisia sairauksia ja poikaystävän elintärkeät lääkkeet on nykyään ihan älyttömän kalliita ja hän joutuu myös käymään lääkärissä joka kuukausi ainakin kerran..

Tiedän että suurin osa opiskelijoista joutuu venyttämään penniä ja oon onnellinen että laskut on aina saatu hoidettua, mutta silti mua ahdistaa jatkuvasti raha.. en pysty avaamaan yhtäkään laskua ilman että saan panniikkikohtauksen vaan poikaystävän pitää maksaa ne mun puolesta niin että siirrän hänelle rahaa. Mua pelottaa kokoajan, että menetän luottotiedot vaikka mulla ei ole mitään maksuhäiriömerkitöjä ja oon maksanut kaikki aina ajallaan. Mua siis jatkuvasti pelottaa, että joudun jonnekkin ulosottoon ilman mitään syytä ja joudutaan muuttamaan sillan alle.

En kestä ollenkaan ajatella talousasioita vaikka kaikki on ok ja pelottaa vaan älyttömästi ja teen kaikenlaisia skenaarioita päässä, tarkistan myöskin mun luottotietoja joka kuukausi ja varmistelen ettei ole tullut mitään merkintöjä.

Toivoisin että pääsisin tästä ahdistuksesta eroon ja pystyisin normaalisti maksamaan omia laskuja ilman että stressaan niistä jatkuvasti.