Alkuraskauden sekavat fiilikset
En oikeesti tiedä minne muualle avautua niin tää saakoon olla nyt mun kanava ennen ku pääsen neuvolan psykalle.
Mikä mua vaivaa?! Oon monta vuotta halunnut perheen, kaivelen tästä asiasta itselleni todisteita: olenhan mä käynyt selvittämässä epäsäännöllisien kiertojen syytä yksityisellä lääkärillä asti ja puhunut tyhjän sylin surusta psykologillekin. Oon käynyt läpi kaksi aiempaa keskenmenoa pienillä viikoilla ja niiden jälkeen on ollut tosi paha olo, oon kokenut tosi suurta surua ja kateellisuutta myös muiden vauvauutisista.
Nyt oon itse raskaana viikolla 6 ja mä sekoan. Mä oon vakuutellut itselleni etten pysty tähän ollenkaan enkä pysty pienen lapsen arkeen ollenkaan. Oon ihan paniikissa että teen elämäni suurimman virheen enkä tuu olemaan enää ikinä onnellinen. Oon miettinyt keskeytystä yötä päivää mut en voi käsittää että miks olen monta vuotta ”tehnyt töitä” hedelmällisyyden nostattamisen eteen ja maksanut jopa rahaa tämän saavuttamiseksi.
Lisäksi oon ollut määräaikaisten sopimusten ketjussa mukana useamman vuoden ja jostain syystä mä aiemmin ajattelin että ihan turha mun on odottaa myöskään tässä tilanteessa vakituista työsopimusta kun säästöjä on ja miehellä hyvät tulot. Että sit äitiyslomien jälkeen etin vaan vastaavan määriksen kun on hyvä cv mutta nyt tääki tuntuu ihan älyttömän typerältä ajattelulta ja vihaan itseäni.
Onko kukaan muu kokenut tälläistä? Tuntuu että sekoan