Suomi keksi SMS:n. - Runo
Suomi, tuo varautumisen pyhä maa,
jossa kallioon louhitaan turvaa sata vuotta etukäteen,
ja jokaiselle ihmiselle löytyy bunkkeripaikka
ainakin Excelissä.
Meillä on ovet, jotka kestävät ydinsodan,
ilmansuodattimet, dieselgeneraattorit,
säilykepavut vuoteen 2087
ja virallinen ohje,
miten vessapaperi jaetaan kriisin aikana.
Mutta varoitus?
Se olisi ehkä vähän liikaa pyydetty.
Eurooppa huutaa puhelimiin:
“VAARA. SUOJAUDU HETI.”
Puhelin rääkäisee kuin maailmanloppu itse,
eikä kukaan voi teeskennellä ettei huomannut.
Suomessa taas
drone pörrää taivaalla kuin eksynyt hyttynen,
ja kansalainen saa tiedon vaarasta
jos sattuu avaamaan oikean sovelluksen
oikealla hetkellä
toimivan netin alueella.
Ironisinta kaikessa:
Suomi oli mukana keksimässä tekstiviestejä.
Koko maailma oppi lähettämään viestejä taskuun
kiitos meidän insinöörien,
Nokian, GSM:n
ja sen legendaarisen piippauksen.
Mutta vuonna 2026
maa, joka auttoi opettamaan planeetan viestimään,
ei vieläkään osaa lähettää hätäviestiä
omalle kansalleen.
Ehkä teknologia on liian futuristista.
Ehkä massaviestit ovat vielä kehitysvaiheessa.
Tai ehkä odotamme,
että uhka lähettää itse WhatsAppissa.
Rakensimme bunkkereita vuosisadan,
mutta unohdimme kertoa ihmisille
milloin sinne pitäisi mennä.
Ehkä suomalainen kriisiviestintä perustuu luonteeseen:
jos jotain oikeasti tapahtuu,
naapuri kyllä murahtaa rappukäytävässä:
“Kannattaa varmaan mennä kellariin.”