r/Suomi

>Vauras Luxemburg on kaikessa hiljaisuudessa maksanut ison osan Suomen aurinkovoimaloiden rakentamisesta.

>Järjestely menee niin, että Luxemburg antaa tukirahaa aurinkovoimaloiden rakentamiseen Suomessa. Vastineeksi se saa 15 vuoden ajan 80 prosenttia voimaloiden tuottamasta uusiutuvasta sähköstä.

>Tuotettu sähkö jää käytännössä Suomeen, mutta Luxemburg saa tuotantoa vastaavan määrän uusiutuvan sähkön ”vihreyttä”.

>Suomen uusiutuvien edunvalvontapäällikön Klaara Tapperin mukaan maa-alaltaan pieni Luxemburg ei pysty itse rakentamaan uusiutuvaa sähkön tuotantoa.

>”Mutta rahaa siellä on.”

>Luxemburg tuo lähes kaiken käyttämänsä sähkön naapurimaista. Suomeen rahoitettu aurinkovoima vähentää laskennallisesti maan kuluttaman sähkön päästöjä.

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) pitäisi lakkauttaa ja toiminnot siirtää ympäristö- ja työ- ja elinkeinoministeriöiden hoidettavaksi.

MMM heittää jatkuvasti hiekkaa kaiken luonto- ja ilmastotyön rattaisiin epätieteellisin perusteluin ja jarruttaa eläinten oikeuksien etenemistä. Maataloustuottajien asemaa ministeriö ei ole silti edes kummemmin parantanut ja huoltovarmuus on enemmän tekosyy jarruttaa muutoksia kuin oikea asia (esim. riippuvuus fossiilisista tuontilannoitteista ei ole juuri johtanut toimiin asian korjaamiseksi).

On lisäksi päätöntä, että yhdellä teollisuudenalalla - metsäteollisuudella - on oma edunvalvontaministeriö. Se vinouttaa koko Suomen elinkeinopolitiikkaa.

Luen just kirjaa amerikkalaisesta puolustusasianajajasta (The Price of Mercy - Emily Galvin Almanza) ja haavi auki ihmettelen miten rapakon takana raippa tuntuu viuhuvan jokaiselle joka joutuu syytetyn penkille ja puolustuksen työtä tahallaan vaikeutetaan syyttäjän toimesta tapauksissa missä syytetyllä on käytössä oikeuden nimittämä, ilmainen puolustusasianajaja.

Tuli siis tässä mieleen että millaista on työskennellä Suomessa puolustusasianajajana? Onko se ylettömän vaikeeta ja raskasta? Tai vaihtoehtoisesti syyttäjänä? Tähän liittyen oon lukenut Anna-Riikka Ruuthin Huumesyyttäjä-kirjan, joka ainakin antoi kuvan viallisesta mutta reilusta oikeusjärjestelmästä. Syytteen nostamatta jättäminen tai tuomiotta jättäminen ei aina ole sama asia kuin syytön.

Muutin vuokra-asuntoon, jossa ei ole mahdollisuutta laittaa ethernet kaapelia seinään ja sitä kautta nettiä, ja vähän uutta aluetta nyt.

Hommasin kokeiluun DNA sim-kortillisen modeemin, johon tuli 5g 300 meganen netti. Pistin tän ikkunan viereen ja ethernet kaapelilla koneeseen kiinni, mutta toimii silti huonommin kun ihan puhelimen hotspot usb johdolla yhdistettynä koneeseen. Asun Turun ksk, niin luulis kuuluvuuden olevan ihan ok?

Toinen vaihtoehto ilmeisesti olis tv antennikaapelilla toimiva modeemi, mutta niistä mulla ei ole mitään kokemusta. Telian netti löytyis valmiina taloyhtiöstä ja he tarjos 80e jonkun kaapelimodeemin ja yhteyden siihen, mutta onkohan tää yhtään parempi?

Pääosin pelaamiseen käytän nettiä

> Kukaan ei tiedä, kuinka paljon työttömien työnhakijoiden joukossa on työkyvyttömiä.

> Lahden työllisyyspalveluiden tuetun palvelun työnvälitysasiantuntija Hannele Maununen arvioi, että jopa puolet heidän asiakkaistaan saattaa olla työkyvyttömiä.

> THL:n johtavan tutkijan Minna Kivipelto kertoi MTV Uutisille, että lähes kaikki monialaisten työllisyyspalveluiden asiakkaat ovat käytännössä työkyvyttömiä. Vuonna 2022 heitä oli noin 40 000 henkilöä.

> Moni työkyvytön roikkuu työttömänä työnhakijana, koska hoitoon on välillä vaikea päästä. Kaikilla heillä ei ole voimia tai osaamista luovia järjestelmässä, jotta saisi tarvittavan avun. Osa työkyvyttömistä on työkyvyttömiä vain, koska heidän sairauttaan ei ole hoidettu.

Jutusta:

Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä avoimia työpaikkoja oli 48 600, mikä oli 15 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Tiedot kuvaavat maaliskuun alun tilannetta.
Kehitys on jo pidempään ollut mollivoittoista, sillä edellisen kerran avoimien työpaikkojen määrä kasvoi vuoden takaiseen nähden vuonna 2022.

Avoimet työpaikat vähenivät alkuvuonna lukumääräisesti eniten yksityisissä yrityksissä. Suhteellisesti suurin pudotus oli valtion avoimissa työpaikoissa, joiden määrä lähes puolittui vuoden takaisesta.

Israelilaisministeri Itamar Ben-Gvir julkaisi videon, jossa hän nöyryyttää pidätettyjä Gaza-aktivisteja.

Suomen ulkoministeriö vaati, että kiinniotettuja on ”kohdeltava kunnioittavasti” ja että heidän oikeusturvastaan huolehditaan.

Israel pysäytti tiistaina Gazaan matkalla olleen laivueen, jonka 428 aktivistia on yhä pidätettyinä.

Tästä on varmasti ulistu jo aikaisemmin täällä, olin näkeväni jonkin vanhemman threadin joka on jo arkistoitu, joten teen uuden.

Onko kenelläkään muulla sellaista ongelmaa, että joka. ikinen. kerta. kun tilaatte kaupasta, joka käyttää PostNordia, paketti päätyy johonkin aivan toiseen pakettiautomaattiin, kuin mihin olet aluksi sen pyytänyt. Ymmärrän kyllä sen, että automaatit ovat ajoittain täynnä, mutta miten ne voivat olla täynnä koko ajan?

Joskus olen saanut itse valita toisen automaatin mihin se viedään, mutta nyt edellisellä kahdella kerralla paketti on viety pakosta LähiBoksiin, joka on jonkin talonyhtiön pihalla, linnuntietä kauempana minusta kuin naapurikaupunginosassa oleva boksi, johon pääsisin käsiksi helpommin vaikka työmatkalla. Toinen PostNordin ongelma on, että seuranta saattaa seistä paikoillaan viikon ja yhtäkkiä paketti on teleportannut Saksasta Suomeen yhdessä yössä viikon odottelun jälkeen. -_-

Onko muilla ollut samanlaista ongelmaa ja miten näitä on ratkottu?

>Mutta kuka näitä töitä varsinaisesti tekee? Onko niin, ettei datakeskusten rakentaminen tuo merkittävästi työtä Suomeen, kuten esimerkiksi Risto Siilasmaa HS:n haastattelussa väitti?

>”Monet rakennuttajat nimenomaan haluavat käyttää paikallisia tekijöitä”, sanoo rakennusyhtiö SRV:n toimitusjohtaja Saku Sipola. SRV pääurakoi kahta isoa datakeskusta.

>Vaikka Microsoftin jättiprojektia vetää irlantilaisyritys, töistä iso osa tehdään suomalaisvoimin. Espoon, Kirkkonummen ja Vihdin työmaiden yrityksistä 80 prosenttia on Microsoftin mukaan rekisteröity Suomeen. Työntekijöistä puolet on suomalaisia.

>Töissä on yli 3 500 ihmistä, kesäkuussa vielä tuhat enemmän. Rakentamisen huippuaikana työvoimaa on Microsoftin mukaan noin 7 500 henkeä.

>Suomalaisia työntekijöitä on mukana siis enimmillään tuhansia ja töitä riittänee vuosiksi, koska datakeskukset rakennetaan monessa vaiheessa.

>Myös Winthropin projektiorganisaation työntekijöistä noin 70 prosenttia on HS:n tietojen mukaan suomalaisia.

>”Keskustelu on aivan avaruudesta ja argumentit tosi kapeita. Ilman datakeskuksia esimerkiksi rakennusalalla ei tapahtuisi oikein mitään”, Vihmo sanoo.

> (Kouvolaan rakennettavasta Tiktokille tulevasta keskuksesta) Hankkeen kehittäneen ja rakennuttavan Hypercon mukaan työmaan nyt noin 500 työntekijästä Suomen kansalaisia on 80 prosenttia. Myös Hyperco on suomalainen yritys.

>100 megawatin tehoisen datakeskuksen julkistettu noin miljardin euron investointihinta kattaa rakennukset ja tekniset sähkö-, jäähdytys-, turva-, varavoimajärjestelmät.

> Monet datakeskustoimijat tekevät jo etukäteen sopimuksia uusiutuvan sähkön ostosta. Tällaiset niin sanotut PPA-sopimukset esimerkiksi tuulivoimarakennuttajien kanssa käynnistävät käytännössä aina uusien tuulivoimaloiden rakentamisen.

Tässä pitkä paasaus modernista deittailusta ja rakkauden puutteesta 22-vuotiaalta mieheltä, joka ei koskaan ole ollut parisuhteessa.

Osaan flirttailla, olen hyvä kuuntelija, pidän huolta hygieniastani ja kunnostani, en ole rasisti, seksisti tai homofobinen, osaan hoitaa kaikki omat asiat, soitan pianoa sekä teen omaa musiikkia, opiskelen, olen hauska, fiksu, kiinnostava, taiteellinen, tunneälykäs, komea, pitkä ja lihaksikas. Osaan asettaa rajoja itselleni, enkä hyväksy huonoa kohtelua minua kohtaan. Osaan kommunikoida tunteitani hyvin. Psykologi on kehunut kykyäni kommunikoida ikäisekseni. Vanhat ihmiset kehuvat minua komeaksi. Pyrin olemaan paras versio itsestäni, osaan ottaa vastuuta ja olen jutellut ammattilaisille kun olen tarvinnut henkistä apua. Olen hieman outo (hyvällä tavalla?) ja minulla on nörttimäisiä kiinnostuksen kohteita. Yritän aina asettaa itseni mahdollisimman paljon sosiaalisiin tilanteisiin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja minulla on kavereita.

Olen hieman ujo, hiljainen ja herkkä romantikko, eli olen se joka kirjoittaa rakkauskirjeitä ja tuo kukkia. Olenkin jo kirjoittanut rakkauskirjeen tulevaisuuden tyttöystävälleni, kuka se sitten tuleekaan olemaan. Ajattelen asioita syvällisesti ja romantisoin asioita helposti. Suurin unelmani on löytää joku oikea ihminen minun vierelleni loppuelämäksi. Haluan kumppanini olevan samalla minun paras kaveri sekä elämäni rakkaus. Minua ei kiinnosta mitkään yhden illan jutut. Heikkouteni on itsevarmuuden puute ja huono itsetunto, mutta tunnistan ne ja yritän parantaa niitä, ja olenkin saanut niitä helvetisti paremmaksi parin vuoden aikana. Olen monesti ollut se muiden miellyttäjä tyyppi, mutta olen oppinut että se on tyhmää ja pyrin olemaan enemmän oma itseni.

Nykyajan deittikulttuurissa minun vahvuuteni tuntuvat heikkouksilta. Kaikki tuntuvat olevan niin sulkeutuneita ja esittävät “nonchalantia”. Ketään ei uskalla olla avoin, ja keskustelut jäävät monesti pinnallisiksi. Monet eivät suostu tai pysty vastaanottamaan sitä rakkautta, jota minulla olisi annettavana. Viimeisin deitti kertoi minulle että olen liian kiltti, joka sai minut epäilemään suurta sydäntäni heikkoudeksi. Moderni deittailu saa minut tuntemaan että minulla on liian isot odotukset rakkauden suhteen, vaikka ei oikeasti ole. Rakkaus on iso ja tärkeä asia! Haluaisin sellaisen samanlaisen hieman oudon, taiteellisen ja nörtin tyttöystävän, joka on luonnollisesti kaunis ja pohtii asioita syvällisesti. Onko se liikaa pyydetty?

Olen kyllä käyttänyt treffisovelluksia, mutta tuntuu etten sieltä tule löytämään tulevaa kumppaniani. Suurin osa naisista siellä ovat liian pinnallisia tai hakevat vain huomiota. Ennen kuin ketään haukkuu inceliksi yms. niin puhun nyt vain omasta kokemuksesta. En todellakaan ajattele modernin deittailun haasteiden koskevan pelkästään miehiä. Naisilta kuulee ihan yhtä paljon valitusta treffisovelluksien miehistä. Moderni deittikulttuuri haittaa niitä miehiä ja naisia, jotka haluaisivat syvällisen ja pitkän parisuhteen.

Monesti minulle sanotaan että “olet vielä nuori!”, mutta tämä ei auta yhtään minun yksinäisyyden tunteeseen ja läheisyyden haluun. Kaipaan läheisyyttä nyt. Sitä paitsi joka vuosi siitä tulee vain epätodennäköisempää että olisin jonkun ensimmäinen rakkaus. Jos haluan perustaa perheen 26-30-vuotiaana, se olisi mielestäni parempi tehdä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on ollut yhdessä ainakin 5 vuotta. Tunnen myös että olen missannut jotain, kun kaikilla muilla ihmisillä ympärilläni on kokemuksia rakkaudesta. Muut ikäiseni harrastavat seksiä ja minä unelmoin iltaisin ensisuudelmasta.

“Et missaa paljon.” Tyhmin argumentti niistä kaikista. Sama kuin rikas sanoisi köyhälle ettei rahaa tarvitse olemaan onnellinen. Raha mahdollistaa onnellisen elämän rakentamisen, ja tosirakkaus tekisi elämästä yksinkertaisesti kivempaa. Tämä argumentti tulee yleensä sellaisilta ihmisiltä jotka ovat pitkäaikaisessa suhteessa, ja ovat tottuneet siihen ja pitävät rakkautta itsestäänselvänä. 

“Löydät kyllä jonkun!” Mistä? Kerro toki niin lähden sinne etsimään hänet. Ei se ole mitenkään varmaa että kaikki löytävät jonkun. Ei universumissa ole mitään sääntöjä, kaikki on vain absurdia satunnaisuutta ja voi hyvinkin olla niin, etten koskaan saa ensisuudelmaani. Epätodennäköistä? Kyllä, hyvin epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta. “Keskity vain tekemään itsestäsi paras versio, niin vedät hänet puoleensa!” Kyllä, mutta monet huonot ihmiset pääsevät suhteeseen ilman että olisivat käyttäneet päivääkään itsensä parantamiseen. 

“Sinun pitää vain käydä enemmän ulkona!” Tämä kevät on ollut elämäni kiireisintä aikaa. Olen esim. ollut speed dating -tapahtumassa, jossa löysin kaksi kiinnostavaa henkilöä. Toinen ghostasi minut kokonaan ja toinen valehteli minulle jälkeenpäin löytäneen jonkun toisen (eli ei ollut kiinnostunut).

“Ei parisuhde korjaa sinun ongelmia.” Eikö? Mutta jos ongelmani on juuri tyytymättömyys sosiaaliseen elämään romantiikan kannalta? Eikö onnellinen parisuhde juuri korjaisi tätä ongelmaa? Tätä argumenttia käytetään erittäin usein, enkä voi ymmärtää sitä. Sitä paitsi ihminen on sosiaalinen eläin, joten se kävisi vain järkeen että läheinen sosiaalinen suhde auttaisi minun mielentilaa. Tiedän myös että tosirakkauden ilmestyessä kaikesta tulee parempaa. Saisin enemmän motivaatiota olla paras versio itsestäni sekä saisin enemmän iloa kaikista harrastuksistani. Sitä paitsi jotkut ovat löytäneet elämänsä rakkauden elämänsä huonoimpana hetkenä jonka jälkeen tämä toinen ihminen on “pelastanut” heidät. Totta kai täytyy osata olla itsensä kanssa, mutta olen ollut itseni kanssa yksin koko elämäni.

Olen aina se “kiva ja kiltti tyyppi, joka kyllä löytää joskus jonkun”. Tuntuu että minun pitäisi pienentää sydäntäni, jotta voisin löytää jonkun, mutta sehän on ihan tyhmää. Mietin usein, että voiko ketään olla oikeasti kiinnostunut minusta romanttisesti, kun tuntuu että olen se tylsä mutta turvallinen vaihtoehto joka valitaan vasta sitten, kun on valmis perustamaan perheen. Olisi kiva olla jonkun ensimmäinen vaihtoehto. Vihaan deittailua. En halua käydä treffeillä. Olen niin kyllästynyt tutustumaan uusiin ihmisiin, jotka parin viikon päästä hylkäävät minut. Olen niin kyllästynyt tuhlaamaan aikaani ja tekemään kaikki aloitteet ilman että ketään näkee vaivaa minun eteeni. Joka kerta kun olen ihastunut, se on johtanut vain pettymykseen ja harmiin. 

Kai se on vain pakko kehittää omaa itseään, kun ei voi kenenkään muun kanssa kehittää yhteistä elämää. Se on ainoa vaihtoehto. Huonon itsetunnon saisin heti paremmaksi jos joku rakastaisi minua romanttisesti, mutta minun täytyy hoitaa se paremmaksi yksin jotenkin. Otan vinkkejä vastaan. Kai se on parempi kuitenkin hoitaa omat ongelmat yksin, sillä itsensä kanssa se tärkein suhde kuitenkin loppupeleissä on.

En odota ihmisten, jotka ovat saaneet rakkautta jo pitkään, ymmärtävän minua. Minulla ei ole ketään lohduttamassa huonoina päivinä, tai juhlimassa voittojani kanssani. Minulla ei ole ketään ketä halata kun tulen kotiin. 

Ihmiset ympärilläni rakastuvat ja saavat rakkautta takaisin, ja tavallaan tiedän että sellainen on mahdollista, mutta siltä se ei tunnu. Muut saavat rakkauden vaikuttamaan niin tavalliselta asialta, lähes itsestäänselvältä. Niin kuin rakkaus olisi vettä, jota joka päivä juomme. Molemminpuolinen rakkaus on minulle vain myytti, urbaani legenda.

Jos luit tänne asti, niin kiitos! En oikein tiedä mikä tämän postauksen pointti on, mutta saanpahan purettua ajatuksia jonnekin. Jos huomaat itsessäsi samoja ajatuksia niin pistä kommenttia tai viestiä ja ollaan vertaistukena toisillemme!