Häätö kämpästä.
Avaudun hieman, koska en tiedä oikeen mitä muutakaan tehdä saadakseni ajatukset jotenkin tasoittumaan vaikka onhan tässä riski myös että ihmiset tuomitsee ja tulee vaan huonompi olo...no.
Oon jäämässä asunnottomaksi huomenna, eikä lisäaikaa tule. Ei se yllätyksenä tullut, koska tottakai se häätö tulee jos ei maksa vuokraa.
Ongelma on vain siinä, että oon aika vakavasti sairastunut masennukseen ja oma toimeenkyky on heikentynyt tän vuoden aikana niin että hädin tuskin edes pystyn käymään suihkussa tai ruokkimaan itteäni. Oon koittanut hakee apua ennenkin tähän, mutta pahasti tilanne on yleensä se, että sun pitää jaksaa hakea sitä aktiivisesti että saat sitä ja jos ongelma on alunperin se, ettei vaan jaksa enää, niin...no, ei pitäis olla yllätys mitä käy.
Soitin kriisiapuun ja sieltä kuului vaan "no mutta mikset hoitanut näitä asioita aikasemmin jo!!" Vaikka kerroin tilanteen.
Juu no...enköhän mä tiedä että olis pitänyt, ei oo kyse ettenkö tietäis tai haluais. Ymmärrän et masennusta pidetään edelleen vähän sellasena leikkisairautena jonka yhtäkkiä voi vaan päihittää jos oikein haluaa, mutta huhhuh...ei tarvis kriisiavussa nyt ihan tuollain syyttää asiakasta.
Noh, tällä hetkellä oon sossun kans tekemisissä kun läheinen teki huoli-ilmoituksen ja katotaan asiaa eteenpäin. Vähän vaan jännittää, koska mun osalta siivous on vielä aivan kesken, en oo kyennyt oikeastaan pakkaamaan mitään ja kämppähän pitää huomenna olla tyhjä. Kiva tässä jo valmiiksi voida pahoin ja siihen vielä tällänen stressi päälle, ei ainakaan lamaannuta tai mitään. Kaiken lisäksi (vaikka sitä häpeän myöntää) on mun sotkut verrattavissa lievään hamstraukseen.
Ja ei, en valitettavasti voi saada apua kavereilta, koska kaikki asuu muualla kuin Tampereella, sama vanhempien kanssa.
Jos jollain vinkkiä tähän, niin saa antaa. Tiedän, että saan kyllä katon pään päälle, sitä en pelkää, mutta enemmänkin sitä, että aika alkaa loppua ja kans se, että miten edes pärjään tästä