u/M_880

>Mutta kuka näitä töitä varsinaisesti tekee? Onko niin, ettei datakeskusten rakentaminen tuo merkittävästi työtä Suomeen, kuten esimerkiksi Risto Siilasmaa HS:n haastattelussa väitti?

>”Monet rakennuttajat nimenomaan haluavat käyttää paikallisia tekijöitä”, sanoo rakennusyhtiö SRV:n toimitusjohtaja Saku Sipola. SRV pääurakoi kahta isoa datakeskusta.

>Vaikka Microsoftin jättiprojektia vetää irlantilaisyritys, töistä iso osa tehdään suomalaisvoimin. Espoon, Kirkkonummen ja Vihdin työmaiden yrityksistä 80 prosenttia on Microsoftin mukaan rekisteröity Suomeen. Työntekijöistä puolet on suomalaisia.

>Töissä on yli 3 500 ihmistä, kesäkuussa vielä tuhat enemmän. Rakentamisen huippuaikana työvoimaa on Microsoftin mukaan noin 7 500 henkeä.

>Suomalaisia työntekijöitä on mukana siis enimmillään tuhansia ja töitä riittänee vuosiksi, koska datakeskukset rakennetaan monessa vaiheessa.

>Myös Winthropin projektiorganisaation työntekijöistä noin 70 prosenttia on HS:n tietojen mukaan suomalaisia.

>”Keskustelu on aivan avaruudesta ja argumentit tosi kapeita. Ilman datakeskuksia esimerkiksi rakennusalalla ei tapahtuisi oikein mitään”, Vihmo sanoo.

> (Kouvolaan rakennettavasta Tiktokille tulevasta keskuksesta) Hankkeen kehittäneen ja rakennuttavan Hypercon mukaan työmaan nyt noin 500 työntekijästä Suomen kansalaisia on 80 prosenttia. Myös Hyperco on suomalainen yritys.

>100 megawatin tehoisen datakeskuksen julkistettu noin miljardin euron investointihinta kattaa rakennukset ja tekniset sähkö-, jäähdytys-, turva-, varavoimajärjestelmät.

> Monet datakeskustoimijat tekevät jo etukäteen sopimuksia uusiutuvan sähkön ostosta. Tällaiset niin sanotut PPA-sopimukset esimerkiksi tuulivoimarakennuttajien kanssa käynnistävät käytännössä aina uusien tuulivoimaloiden rakentamisen.

>Energiayhtiö Fortumin lämpöpumppulaitos Espoon Hepokorvessa imee Microsoftin datakeskuksen hukkalämmön espoolaisten koteihin.

>Hanke kattaa noin 40 prosenttia Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen 250 000 kaukolämpöasiakkaan lämmöntarpeesta.

>Fortumin mukaan kyseessä on maailman suurin hukkalämmön talteenottohanke, ja toiminta alkaa vähitellen ensi vuoden alkupuolella.

>Kaukolämmön päästöt Suomessa ovat pudonneet alle puoleen kymmenessä vuodessa fossiilisten polttoaineiden käytön romahdettua.

>Valtaosa datakeskuksen käyttämästä sähköstä muuttuu palvelimissa lämmöksi. Siitä noin 75 prosenttia saadaan muutettua kaukolämmöksi.

>Datakeskusten vedenkulutuksesta on tullut maailmalla iso keskustelun aihe. Suomessa ongelmaa ei ole, sillä vesi kiertää yleensä suljetussa kierrossa.

>Teollisuuden uusien tilausten arvo kasvoi maaliskuussa lähes kahdeksan prosenttia vuoden takaisesta. Eniten tilaukset harppasivat kemianteollisuudessa, mutta myös metalliteollisuuden tilaukset olivat selvässä kasvussa.

>Teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi maaliskuussa vajaat kuusi prosenttia viime vuoden maaliskuuhun nähden.

Jatkan muutaman viikon kestänyttä postaussarjaani, joiden löyhä yhtenäinen teema on yritystalous.

Pörssiyhtiöt valikoituivat teemaksi siksi, että varsinkin yrittäjäpiireissä olen törmännyt ilmiöön jossa pörssiyhtiöihin suhtaudutaan hieman myrkyllisesti. Oletan että syynä on lähinnä pelko siitä että iso pörssiyhtiö tulee ja vie markkinat, ja että pelkoa aiheuttaa yhtiön suuruus, ei niinkään se että sillä käydään kauppaa pörssissä.

Aiemmassa kirjoituksessani kerroin että osakeyhtiö mahdollistaa kaksi tärkeää asiaa. Se erottaa henkilön ja yhtiön rahat sekä vastuut toisistaan, henkilöomistaja ei esimerkiksi ole vastuussa osakeyhtiön veloista (ellei ole henkilökohtaisesti taannut niitä). Toinen tehtävä on mahdollistaa osuuksien, eli osakkeiden, myynti muille halukkaille. Jo alusta alkaen perustajia voi olla useampia, minkä kokoisilla omistuksilla tahansa. Osakkeita voi myös myydä, tai tehdä lisää. Osakkeiden tekeminen, eli osakeanti, liudentaa vanhojen osakkaiden omistusosuutta. Jos firman perustajaosakkailla on alunperin 100 osaketta, ja osakeannissa luodaan 100 osaketta lisää jotka myydään uusille omistajille, jää perustajille 100 osakkeella nyt puolet firman omistuksesta, toinen puolikas on uusilla omistajilla. Tällaisia osakekauppoja voidaan tehdä vapaasti, mutta ostaja pitää jostain löytää, vaikka lehti-ilmoituksella tai kertomalla naapurille että nyt olis, tuukko hakee? Tällaisia yhtiöitä sanotaan listaamattomiksi yhtiöiksi.

Pörssi on kauppapaikka osakkeille. Sen voisi ajatella vaikkapa ilmoitustauluna, johon on *listattu* firmat joiden osakkeita voit ostaa ja myydä, sekä niiden hinnat. Pörssejä ei yleensä ole kovin montaa per maa, ja tyypillisesti niistä puhutaan sijaintikaupungin mukaan. Helsingin, Tukholman tai Frankfurtin pörssi. Toisaalta New Yorkissa on sekä New Yorkin pörssi NYSE, sekä teknologiaosalkeisiin keskittynyt Nasdaq joka itse asiassa omistaa myös Helsingin pörssin, Nasdaq Helsinki Oy:n.

Pörssiin listaaminen tuo osakkeet julkisen kaupankäynnin kohteeksi, siitä myös firmojen nimissä esiintyvä Oyj eli julkinen. Pörssilistauksella firman osakkeista tehdään *likvidejä* eli suht helposti käteiseksi muutettavaa omaisuutta. Listaamattoman firman myynti on tyypillisesti paljon paljon hankalampaa. Pörssilistauksessa voidaan myös kerätä firmalle uutta rahaa osakeannin kautta, ja/tai vanhat omistajat myydä omia omistuksiaan. Hinta, eli pörssikurssi, muodostuu siitä millä joku on valmis myymään ja joku toinen maksamaan. Viimeksi tehty kauppa määrittelee koko firman arvon (osakkeen hinta x osakkeiden lukumäärä).

Itse firman toimintaan listaus ei vaikuta, mutta pörssinoteeratuille yhtiöille on liuta vaatimuksia joita listaamattomilla yhtiöillä ei ole. Jotta yleisö voisi käydä kauppaa osakkeilla, pitää yleisön tietää miten firmalla menee. Tämän vuoksi firmoilla on tulosjulkistukset (yleensä) kvartaaleittain, eli neljännesvuosittain, eli 3 kuukauden välein. Niissä on tarkoitus antaa "väliaikatietoa" siitä miten firmalla menee, ja miten se ajattelee sillä menevän tulevaisuudessa. Tästä juontaa juurensa se että puhutaan "kvartaalitaloudesta". Hallinnollisten vaatimusten vuoksi ihan pientä firmaa ei pörssiin kannata listata.

Tuottoa osakesijoittamisesta syntyy kahta kautta. Osingoista, kuten missä tahansa osakeyhtiössä. Osinko on voitonjakoa jossa firma tilittää voittovaroja omistajilleen. Tuottoa voi syntyä myös yrityksen arvon noustessa, eli voit saada myytyä osakkeet kalliimmalla kuin millä olet ne ostanut. Lähtökohtaisesti osakkeen hinnan pitäisi heijastella odotuksia tulevasta.

Lähtökohtaisesti pörssiyhtiössä ei ole mitään pahaa, sanoisin että jopa päinvastoin. Niitä valvotaan tarkemmin kuin normaalia yhtiötä ja kuka tahansa voi ostaa osakkeita ja mennä vaikka paikanpäälle yhtiökokoukseen (joka siis on tyypillisesti kerran vuodessa järjestettävä tapahtuma jossa osakkaat pääsevät päättämään asioista ja valitsemaan hallituksen. Yleensä, mutta ei aina, ääniä on yksi per osake. Kymmenellä Nokian osakkeella ei kannata odottaa kovin suurta äänivaltaa).

"Pahuus" tulee kenties siitä että pörssiyhtiöllä ei kovinkaan helposti voi olla muuta agendaa kuin voiton tekeminen, jopa voiton maksimointi. Jos ostat tuhannella eurolla Teslaa tai Summa Defenceä, harvemmin odotat siltä muuta kuin mahdollisimman hyvää arvonkehitystä tai osinkoja. Panamaan ei pörssiyhtiönkään välttämättä kannata rahojaan jemmata (tai ehkä joku voi keksiä sille syyn, minä en). Omistajille maksetaan osinkoja vain sen pörssilistatun emoyhtiön kautta, ja osakearvoon eivät jemmarahat vaikuta vaan viralliset tuloslaskelmat.