FISTN peliyhteisö ja sen tarina
Arvelin alkaa kirjoittamaan tätä lähinnä omaksi huvikseni, mutta sama se on julkaista tänne, koska pelaaminen on hienoa hommaa!
FISTN peliyhteisön juuret ulottuu 90-luvun ihan loppuun, jolloin aloin kaverini kanssa pelaamaan yhdessä pelejä ja keräämään porukkaa ympärillemme. Silloin meillä ei ollut vielä nimeä FISTN, enkä edes muista, oliko mitään nimeä. Pelattiin joskus 00-luvun alkuhämärissä Operation Flashpointia, CS:ää ja mitälie milloinkin keksittiin. Mukana on aina ollut pelejä, jotka tulee ja menee yhtä nopeaan, kuin pierut, mutta myös pelejä, jotka roikkuu pitempään matkassa.
Joskus WoW alkumetreillä kokeiltiin vähän sitäkin kimpassa, mutta se ei oikein maistunnut ittelleni.
Sitten taisi olla 2008, kun eteen sattui EvE Online ja kokeilin sitä. Sitä kokeilua kesti 10 vuotta ja sen kokeilun aikana FISTN on todella päässyt muodostumaan nykymuotoonsa.
FISTN, eli Fistfull of Finns oli EvE:ssä alunperin nimellä Hyvät, Pahat ja Eric, eli HYVT. Sittemmin liittouduttiin muutaman muun suomipoppoon kanssa Polaris Syndicate allianssiin ja sittemmin yhdistyttiin FISTN korpoksi. Perustettiin myös feederikorpo nimeltään For a Few Finns More, eli FFFIN. Myöhemmin FFFIN aktiivit liittyivät FISTN.
Porukkaa oli enimmillään pitkälti toista sataa. Alustoja, joiden varassa on toimittu, on oikeastaan kaikki modernin internetin alustat alkaen Ircistä päätyen nykyiseen Discordiin.
Eveä ei ole FISTN porukassa kovinkaan moni pelannut enää ikuisuuksiin. Itse lopetin 2018. Mutta pelaamista ei olla lopetettu. Päin vastoin. Siitäkin huolimatta, että ikää on tullut kaikille. Itsekin jo syvällä keski-iän syövereissä. Perheet, työt, opiskelut ja muut harrastukset syö porukan aktiivisuutta, mutta silti yhteisö on edelleen olemassa.
Joskus EvE vuosina haettiin tälle porukalle identiteettiä ja jotkut ryssä-evettäjät alkoi homottelemaan meitä. No, vedettiin homma läkkeriksi ja otettiin Tom of Finlandin piirustukset meidän porukan teemaksi. Vedettiin niihin kuviin vaan jotain sloganeita ja jaettiin niitä ryssille. Lopulta meidät tunnettiin "niinä homoina Suomesta". Myöhemmin ymmärsin, että se oli meille just täydellinen teema. Ei siksi, että kaikki oltaisiin homoja, vaan siksi, että kenellekään ei ole mitään väliä sillä, mitä kukakin on. Ja siksi, että jokainen meistä on itsensä kanssa sen verran sujut, että pystyy sijoittamaan ittes keskelle homovitsiä.
Meillä on ollut (ja on) porukassa kaikkea pitkäaikaistyöttömistä niskaparroista tohtoreihin, lääkäreihin ja lentäjiin. Meillä on urheilijoita, sairaalloisen ylipainoisia ja kaikkea siltä väliltä. On yrittäjiä, duunareita, rikollisia ja todella monta sellaista, mistä ei edes tiedetä. Pääasia on, että jokainen hyväksyy toisensa sellaisina, kuin ollaan.
Yhteisössä ei olla koskaan tarvittu kuin yksi sääntö. "Älä ole mulkku". Ne ketkä ei kykene sitä noudattamaan saa kenkää tai lähtee itte. Näin vuosikymmenten aikana on oppinut sen, että ne ihmiset, ketkä minun mielestä ei ole mulkkuja, ei myöskään toistensa mielestä ole mulkkuja. Pääpiirteittäin.
Mä olen koko ton kohta 30 vuotta ollut tän yhteisön diktaattori. Välillä aktiivisesti, välillä passiivisesti. Välillä koittanut saada muita vetämään tätä ja välillä ottanut sen takaisin omaan hallintaani. Diktatuurissa harrasteporukassa on se etu, että tästä muodostuu minun näköinen poppoo. Ei kaikki jaksa minua, mutta en minäkään jaksa kaikkia. Tämä yhteisö on rakennettu pelaamisen ympärille ja pelaaminen on useimmille meistä harrastus. Harrastamisen pitää olla kivaa. Niinpä jos porukka ei viihdy, ei kellään ole kivaa.
Tämä viimeinen kohta on se, mikä suurimman osan isompia peliyhteisöjä lopulta tuntuu tappavan. Yritetään kasvaa kokoamme suuremmiksi ja yritetään saada kaikki mahtumaan samaan tiimiin. Tarvitaan lisää pelaajia johonkin tai halutaan enemmän aktiiveja tai jotain. Sit standardit laskee ja porukkaa lapioi sisälle pilaamaan mainetta. Tämä on asia, mistä FISTN kohdalla ei tingitä. Mulkut lentää aina pihalle, että muilla on kiva olla. Tämä on tietenkin subjektiivinen kokemus ja joku toinen porukka voi sopia toisille pelaajille paremmin.
FISTN toiminnassa on aina haettu sitä kaljaliigameininkiä, mutta sillä asenteella, että sitten, kun ollaan maila kädessä jäällä, niin keskitytään kunnolla. EvE:ssä ponnistettiin ihan hitosti kokoamme isommaksi. Muissa peleissä ollaan aina löydetty niitä sääntöjen rajamailla pelaamisen taktiikoita, minkä kanssa on saatu korvattua pelaajamäärää tai yksilötaitoa. Ollaan aina kommunikoitu todella tarkasti ja todella ... niin sotilaallisesti, silloin, kun tilanne on päällä. Ei mitään turhaa pulinaa taistelun ollessa päällä. Ainoastaan infoa, mikä auttaa koko joukkuetta pärjäämään.
Kirjoitin pari viikkoa sitten rekrytointi-ilmoituksen tänne, missä hain War Thunder pelaajia. Aika monta jannua sieltä tulikin ja hyvä niin! Päivitystä siihen war thunder projektiin sen verran, että saatiin nyt viikonloppuna ensimmäinen oikea SRE (se kilpailullinen pelimuoto) iltama aikaiseksi siten, että meillä oli tarpeeksi monta peluria linjoilla. Pelattiin 4 matsia joista voitettiin kaksi. Mukana oli neljä ensikertalaista, yksi veteraani, yksi kohtuukokenut ja kaksi muutamia kertoja pelannutta. Oli hiton hauskaa. Ja jotenkin ihan saman tien ne commsit putosi siihen laariin, mitä odotetaan FISTN pelureilta. PAskaa voidaan jauhaa silloin, kun ei ole tilanne päällä.
Jos sinua kiinnostaa pelata War Thunderia meidän kanssa, niin älä pelkää liittyä meidän discordiin ja tulla messiin. Tarvitaan vähän lisää porukkaa, että saadaan noi SRE matsit rullaamaan edes muutamana iltana viikossa. Ja juuri, kun tuosta massarekrytoinnista puhuin, niin se toimii niin, että mukaan pääsee, senkuin tulee, mutta jos on mulkku saa kenkää.
Ollaan suurin osa pitkälti keski-ikäisiä ukkoja. En sinällään ole asettamassa mitään ikärajoja suuntaan tai toiseen, koska on olemassa eläkkeellä olevia kakaroita ja todella setämiehiä teinejä. Jos sen setämieheyden nyt ottaisi sellaiseksi ohjenuoraksi :)
Discord linkki pyydettäessä kommentteihin.
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Päivittelen harvakseltaan kuulumisia tänne, kiinnosti se tai ei.