Missä vaiheessa jokaisesta harrastuksesta tuli projekti, jossa pitää ostaa oikeat välineet, seurata kehitystä ja olla parempi kuin viime viikolla, vaikka tarkoitus oli vain pitää vähän hauskaa?
Aloitin kesällä piirtämisen koska halusin iltaisin jotain rauhallista tekemistä käsille. Ensimmäisellä viikolla piirsin vinoja kahvikuppeja, oman vasemman kenkäni ja pihalla asuvan epäilyttävän pyöreän pulun. Se oli kivaa.
Kolmannella viikolla minulla oli jo harjotussuunnitelma. Vertailin paperien paksuutta, mittasin kuinka monta minuuttia käytin varjostamiseen ja ärsyynnyin, jos piirros ei näyttänyt edellistä paremmalta.
Sitten tajusin, että olin onnistunut muuttamaan täysin turhan harrastuksen pieneksi työpaikaksi, jossa olin sekä työntekijä että ärsyttävä pomo.
Nyt yritän piirtää tahallani huonosti kerran viikossa. Viimeksi tein sarjakuvan vihreästä perunasta, joka hakee bussikorttia. Se oli kuukauden hauskin piirros.
Onko muille käynyt näin? Miksi tekemisestä tulee niin helposti suoritus heti kun huomaa olevansa siinä vähänkin hyvä?