r/arkisuomi

Olin tänään kaupassa ja eräs vanhempi rouva pudotti käsineet lattialle. Nostin ne ja ojensin takaisin, ja mitä tapahtui? Hän katsoi mua kuin olisin tehnyt jotain väärää ja mutisi jotain epäselvää ennen kuin käveli pois.

Tää ei oo ensimmäinen kerta. Kerran pidätin ovea auki perheelle jossa oli lastenvaunut, ja isä katsoi vähän oudosti ja sanoi vaan että joo joo kiitos. Ei hymyä, ei katsekontaktia kunnolla. Tuntuu että ihmiset luulee että oon joku myyjä tai että haluan jotain heiltä.

En mä yritä olla mikään sankari tai odota mitään takaisin, mut onks tää nyt ihan normaalia että pienet kohteliaisuudet koetaan jotenkin kiusallisina? Vai olenko vaan huono lukemaan tilanteita. Ulkomailla asuvat kaverit on sanonu että suomalaiset on kylmiä mut en oo oikein uskonut sitä ennen.

Onko teillä samoja kokemuksia vai olenko mä vaan törmänny vääriin ihmisiin liian monta kertaa?

Olen tänne julkaissut viime aikoina pari tarinaa, jossa puolisolleni on tullut aika kovia vaatimuksia Kelalta. Vaikka nämä ovat olleet melko ankaran tuntuisia, olen pitänyt niitä kumminkin oikeuden mukaisina. Mutta nyt tuntuu, että menee kuppi nurin.

Puolisoni oli ollut pitkään työtyömänä, mutta sai suureksi yllätykseen ja riemukseen (sillä hetkellä) ensimmäisensä freelance suunnittelukeikan Upworkin kautta. Suunnittelutyö alkoi toukokuussa, työn pituudelle tuli 2 viikkoa. Tästä työstä tuli maksu (n. 500 € jäi käteen Upworkin palkkion jälkeen) kesäkuun alussa ja tähän luonnollisesti loppui myös kyseinen keikka. Mutta tässä vaiheessa puolisoni teki "virheen", joka tulisi maksamaan kalliisti. Hän ei ollut vielä sulkenut Upworkin sivustolla tätä casea, ennen kuin vasta 10.7, ja sen hän oli jättänyt tekemättä sen takia, että oli ajatellut, että jos asiakkaan tai Upworkin kautta tulisi jotain vielä jälkikäteen asiaa, niin jätti tämän työn avoimeksi.

Tuosta syystä valitettavasti työvoimaviranomainen katsoi, että freelance keikka oli kestänyt 10.7 saakka kesäkuun alun sijasta, joten puolisolleni rätkäistiin yrittäjästatus 10.7 saakka, johon asti häneltä evätään yleistuki. Työvoimaviranomainen hylkäsi muutosvaatimuksemme, vaikka totesimme tosiasiat, että työkeikka oli oikeasti loppunut jo kesäkuun alussa, työ oli jäänyt vain "teknisesti" avoimeksi ja maksuista sekä muista dokumenteista toimitimme liitetiedot.

Vastoinkäymiset eivät loppuneet vielä tähän. Olen ollut nyt kesän palkallisessa työharjoittelussa, tulot yhteensä minulla brutto palkka 1800 € + opintoraha + opintolaina (opintolainaa ei lasketa asumistukeen liittyvissä tuloissa), niin teimme tämän vuoksi asumistuen tarkistuksen. Kela antoi vähän aikaa sitten meille vaatimuksen asumistuen takaisinperinnäksi ruhtinaalliset 1500 €, sekä asumistuen pienentämisen reilusta 600 € reiluun 100 €, ja tässä päätöksessä oli vielä laskettu mukaan minun puolisolleni arvioitua keskiarvotuloa yli 900 € kuukaudelle! Kela oli siis tuon yhden freelance keikan perusteella arvioinut, että puolisoni tulee tekemään tätä jatkuvasti ja täten laskenut arvion tulevalle tulolle.

Eli tiivistyksenä, puolisoltani ensin evätään yleistuki melkein 1,5 kk ajalta pelkän muotoseikan takia, sitten asumistuen takaisinperintään sekä roimaan alentamiseen annetaan syyksi Kelan keksimät oletetut yrittäjätulot, jotka Kela oli arvioinut tulevan tuon yhden ainoan freelance keikan vuoksi! Ja todellakaan niitä lisäkeikkoja ei ole ollut tuota yhtä enempää ja anteeksi kiroiluni, mutta kuka vittu oikeasti uskaltaisi tässä tilanteessa enää vastaanottaa uutta työtarjousta vastaan?

Halusin vain tällä purkaa vitutustani ja olisin kysynyt, että tietääkö täällä ketään tahoa, johon voi valittaa, jos Kela ei korjaa tuota asumistuen takaisinperintää?

Se vain tuli mieleen. Tai noh, kuulin että hän oli eronnut entisestä yhteisestä ystävästämme. Vaikka hän ei suoraan liittynyt väkirikkoomme, katsoin asiattomaksi silloin olla yhteyksissä hänen tyttöystäväänsäkään, koska en ollut em. kaverin kanssa enää väleissä.

Lähdin kauppaan ajatuksena ostaa kaverille olut ja soittaa sitten, josko voisin piipahtaa raatilla. Kuinka ollakaan äijä kävelee kaljakaapilla vastaan ja morottaa. Ja rehellisesti en ollut kaveria edes nähnyt näin läheltä vuosiin, saati että oltais tervehitty.

Hetken emmittyäni päätin kertoa että olinki aatellu soitella että miten miehellä mennee. Kaupan jälkeen ajelin perässä miehen talolle, ja raatailtiin autotallissa pitkät tovit kuin äijät ainakin.

Onko muilla käyny tämmösiä että aattelee jotain ja samassa se onki nenän eessä?

Naapuri tosiaan vaurioitti meidän autoa ja auto on nyt vauriotarkastuksessa. Mietin että auton jälleenmyyntiarvohan laskee vaurion myötä kun näkyy helposti kaikissa raporteissa. Voinko vaatia tuosta korvausta? Onhan tuo käytännössä kuitenkin omaisuutta mitä vaurioitti. Toinen asia on kun ostettiin tuo auto kaksi kuukautta sitten ja siihen "tekniikkaturva" vuodeksi. Tuo turvahan raukeaa tämän vaurion myötä. Voidaanko vaatia myös korvaamaan osa tuon takuun hinnasta kun se on käytännössä raukeaa vauriosta johtuen.

Sellainen harvinainen tilanne että kela antoi liikaa rahaa, ja moka kävi heidän päässään koska olen antanut kaikki tiedot oikein työvuoroistani ja työsuhteestani. Kannattaako tästä sanoa vai odotella josko perivät/eivät peri ja saan pitää rahat, onko kellään kokemusta?

Aloitin kesällä piirtämisen koska halusin iltaisin jotain rauhallista tekemistä käsille. Ensimmäisellä viikolla piirsin vinoja kahvikuppeja, oman vasemman kenkäni ja pihalla asuvan epäilyttävän pyöreän pulun. Se oli kivaa.

Kolmannella viikolla minulla oli jo harjotussuunnitelma. Vertailin paperien paksuutta, mittasin kuinka monta minuuttia käytin varjostamiseen ja ärsyynnyin, jos piirros ei näyttänyt edellistä paremmalta.

Sitten tajusin, että olin onnistunut muuttamaan täysin turhan harrastuksen pieneksi työpaikaksi, jossa olin sekä työntekijä että ärsyttävä pomo.

Nyt yritän piirtää tahallani huonosti kerran viikossa. Viimeksi tein sarjakuvan vihreästä perunasta, joka hakee bussikorttia. Se oli kuukauden hauskin piirros.

Onko muille käynyt näin? Miksi tekemisestä tulee niin helposti suoritus heti kun huomaa olevansa siinä vähänkin hyvä?

Downtown Calling -festarin 11.7.2026 pääesiintyjänä piti olla The Libertines, joka kuitenkin perui keikkansa saman päivän aikana. Olin ostanut lipun vain heidän takiaan ja jätin siksi kokonaan menemättä festareille.

Kirjoitin tapahtumajärjestäjälle, joka viikkojen miettimisen jälkeen tarjosi 30% hyvitystä lipun hinnasta. Nyt mietin, pitäisikö tuohon tarttua, vai voisinko/kannattaisiko vielä valittaa kilpailu- ja kuluttajavirastoon. Onko kellään kokemuksia?

Kilpailu- ja kuluttajaviraston verkkosivujen mukaan festivaalien pääesiintyjän peruuntuminen tai vaihtuminen oikeuttaa yleensä hyvitykseen. Yhden päivän tapahtumissa pääesiintyjän poisjäänti tai vaihtuminen voi oikeuttaa purkamaan sopimuksen ja saamaan koko lipun hinnan takaisin. Mielestäni päivälippu rinnastuu yhden päivän tapahtumaan, jolloin minulla mielestäni pitäisi olla oikeus täyteen hyvitykseen.

Moni muukin oli menossa festareille vain The Libertinesin takia. Peruutuksesta ilmoittavan Instagram-postauksen alla käytiin aiheesta vilkasta keskustelua, ja moni ilmaisi aikovansa hakea hyvitystä Viestit tietenkin poistettiin festarijärjestäjän toimesta seuraavana päivänä... Olisi kiva tietää, millaisia vastauksia muut ovat Loud'n'Liveltä saaneet, jos joku kohtalotoveri sattuu tämän näkemään.

En tiedä mihin kirjoittaisin, mutta ehkä tänne voi hieman purkaa mieltä ja pohdiskella.

Olen vähän päälle parikymppinen nuori aikuinen ja aika tosi hukassa tulevaisuudesta. Ammattikoulun jälkeen oon pyöritellyt mielessä korkeakouluja, haluaisin todella opiskella lisää, mutta mikään ala ei kiinnosta, mikään ei innosta, en näe itseäni missään. En haaveile perheestä, en lapsista, mutta toisaalta haluaisin, että minulla olisi halu rakentaa perhe tulevaisuudessa. Olen mielestäni tietyllä tapaa romantikko, mutta tajusin vasta, että en koskaan ole edes haaveillut esim. naimisiin menosta tai edes pysyvästä/vakaasta parisuhteesta. Olen töissä tällä hetkellä, mutta töihin liittyen en osaa sanoa mitään, mitä toivoisin tulevaisuuden työltä, missä näkisin itseni, mitä tavoittelen tms. Tämmönen sama kaava toistuu todella monessa elämän osa-alueessa, että en osaa kuvitella, tavoitella, tai edes unelmoida/haaveilla mistään.

Tiedän, tää on normaalia ja yleistä, varsinkin tässä iässä. Kuitenkin tämä mietityttää mua paljon ja pohdin paljon, mistä tää kaikki voisi johtua. Olispa niin, että parissa osa-alueessa en osaisi sanoa mitä haluan, mutta tuntuu, että en osaa sanoa MISTÄÄN ”elämän osa-alueesta” yhtään mitään.

Niin kuin sanoin, oon alkanut miettimään lähiaikoina, että mistä tää johtuu. Oon miettinyt lapsuutta ja nuoruutta, mun perhettä jne. ja oon hoksannut yhen jutun:

aina, kun ihan hyvällä mielellä keskustellaan vanhempien kanssa (lähinnä ehkä äidin) mun lapsuuden ”kommelluksista” ja asioista, joissa on jokin negatiivinen sävy ja en ole esim. onnistunut sillon lapsuudessa jossain, niin mulle on sanottu, että

”no sää et sillon tehnyt asiaa x niin annettiin olla” tai ”sulle sanottiin asiasta x, mutta et ottanut kuuleviin korviin niin annettiin olla”

eli ”vastuu” vieritetään minulle, joka oli silloin lapsi.

Tänään keskusteltiin sattumalta asiasta ö, joka olisi pitänyt hoitaa lapsuudessa (9-12 vuotiaana) kuntoon, koska se vaikuttaa nyt aikuisena. Asian hoitaminen silloin aloitettiin, mutta en suostunut siihen ja se ahdisti mua, joten asian hoitaminen lopetettiin. Nyt äiti kertoi nauraen, että rikoin asian x koska kapinoin niin paljon tätä asian hoitamista vastaan ja sanoi vielä mulle vitsillä, että itseppä et hoitanut, joten he vanhempina luovuttivat. Ensinnäkin tästä valtasi jotenkin tosi tosi surullinen olo, enkä pääse tästä yli. Tekee pahaa, että vielä aikuisena joudun ”kantamaan vastuuta” lapsuuden minusta, joka on ollut lapsi, eikä ole voinut, eikä ole kuulunut olla vastuussa itsestään.

Mutta miksi pohdin näitä asioita yhdessä on se, että hoksaan, että lapsuudessa, asioissa jotka ei ole minulta / minun kanssa / minuun liittyen hoituneet, ovat vanhemmat yleensä luovuttaneet. En muista, että olisi TERVEELLÄ TAVALLA esim. hieman kiristetty tai lahjottu (karkki, kiva tekeminen, pikku raha tms). En tarkoita, että kiristämisen/lahjomisen pitäisi olla normaalia tai mikään keino, että asiat tapahtuu, mutta ehkä sillon tällöin lapsen kohdalla se voisi tuottaa jotain hyvää. Ja, kun en muista, että näin olisi tehty koskaan vaan aina on luovutettu ja sanottu, että ”no annetaan olla” ”ei sitten” tms. Eli vanhemmat ovat aina ns luovuttaneet. Nyt kun mietin, niin ei ole oikein yritetty ilman lahjomista tms edes normaalisti positiivisella asenteella tsempata.

Väkisin mietityttää, että olenko oppinut lapsuudesta vahingossa jonkun ”mallin” että asiat vain menee, miten menee. En ole sisäistänyt sellaista, että jos teen/työstän asiaa y, voin saavuttaa asian x. Ehkä tämä myös estää jotenkin unelmoimasta. Ehkä olen tietyllä tapaa luovuttanut jo aikaa sitten kaiken kanssa. Ja olen ja menen vain ns sumussa. Huoh, en tiedä..

Teidän muiden ajatuksia? Mielipiteitä? Vertaistukea? Saa antaa <3

Olin eilen kaksitoista minuuttia etuajassa ja istuin puiston penkille odottamaan. Puhelin oli jäänyt kotiin, kirjaa ei ollut mukana eikä lähellä ollut mitään asiaa, jota olisin voinut teeskennellä hoitavani.

Ensimmäiset kaksi minuuttia tuntuivat yllättävän epämukavilta. Aivan kuin olisin unohtanut tehtävän. Katsoin kelloa kolmesti, järjestelin takin taskuja ja luin saman kyltin ainakin neljä kertaa.

Sitten olo rauhottui. Katselin varista, joka yritti avata liian suurta leipäpalaa, ja kuuntelin kun joku harjoitteli trumpettia avoimen ikkunan takana. Siinä kaikki. Ei oivallusta, ei tuottavaa ajatusta.

Kun lähdin, tajusin etten ollut pitkään aikaan vain odottanut ilman että samalla teen jotain muuta. Milloin tavallisesta joutilaisuudesta tuli näin vaikeaa? Onko muilla sama, vai olenko kouluttanut oman keskittymiskykyni täysin pilalle?

Minulla olisi intti ensi tammikuussa, mutta olen nyt syksyn yhteishaussa hakemassa opiskelemaan yliopistoon, johon on aikalailla varma pääsy. Saanko armeijaa lykättyä opiskelun takia?

Nyt tarvittaisiin ammattilaisten vinkkejä saunan pesemiseen.

Muutimme vaimon kanssa juuri uuteen asuntoon ja edellisen asukkaan loppusiivous oli erittäin huonosti tehty. Kämppä muuten mahtava.

Ongelmana nyt se, että saunaakaan ei oltu pesty lähtiessä. Sauna haisee kirjaimellisesti perseeltä, enkä saa hajua mitenkään pois. Olen pessyt seinät ja lauteet kolmesti saunanpesuaineella ja lattiat myös valkaisuaineella. Haju ei vain lähde. Lauteet eivät silti näytä pinttyneiltä eikä saumoissa tai muuallakaan ole hometta.

Onko mitään keinoa saada sauna raikkaaksi ilman että pitäisi ryhtyä vaihtamaan lauteita?

Sanotaan että itseä ei pidä ottaa niin vakavasti. Mutta eiks kaikilla mee se raja jossain? En haluaisi olla tosikko ja koen etten aina olekaan ja kestän erilaista läppää ja pidänkin siitä välillä. Mutta kun tuntuu etten pysty aina erottamaan läpän heittoa ja todellista ilkeilyä. Tuntuu ns. että en saa tarpeeksi vastapainoa sille roustille ja etten myöskään itse uskalla heittää sellaista takaisin. Kun en tiedä ollaanko lopulta tosissaan vai ei?? Kun aika monesti semmosia oikeitakin asioita joista pitäis huomauttaa verhoillaan siihen huumoriin. Miten tätä elämää eletään?

Hei! Miten tuo sähkösopimus kannattaisi tehdä? Hinnat nyt selkeästi ovat kovassa nousussa ja mulla on pörssisähkö perus saunallisessa kerrostaloasunnossa. Saunoa en viitsi kovien hintojen aikaan. Kaipaisin vinkkejä teiltä kaikenlaiseen säästämiseen!

Otsikon mukaisesti. Mulla on kallis sähköpyörä ja perus ohjehan olisi että älä jätä sitä minnekään julkiselle paikalle. Ajelen sillä kuitenkin töihin (missä meillä on lukollinen varasto) ja joskus olisi kiva jos voisi suoraan töistä hurauttaa pyörällä keskustaan kauppakeskukseen hoitamaan asioita. Mietin että jos ostais oikeasti hyvän lukon niin ehkä pyörä säilyisi vaikka kaks tuntia keskustassa. Olen katsellut lukkoja kuten Litelok x1, Hiplok dx1000 ja Litelok x3. 300e hinta kahdessa vikassa kuitenkin hirvittää ja Litelok x1 kohdalla mietin että riittääkö leveys paksun sähköpyörän ympäri. Tämä jälkimmäinen on muutenkin haaste koska lukko pitäisi saada pyörän ympäri ja kiinni johonkin kiinteään mutta pyörä itsessään on liian leveä moneen lukkoon.

Ajatuksia? En oo hankkimassa halvempaa pyörää.

Moi, nyt olisi mulla alkamassa 3. vuosi yliopistossa rakennustekniikan opiskelijana. Pitäisi valita joko talonrakentaminen tai sitten infrarakenteet ja liikenne.

Valinta vaikuttaa sitten DI- vaiheen mahdollisiin suuntautumisiin. Itsellä ei ole ylipäätään alan töistä kokemusta, joten haluasin kuulla muilta saman koulutuksen käyneiltä että kumpaan suuntauduit, mitä teet nykyään työksesi ja oletko tyytyväinen työhösi?

Mitä nyt oon kuullu (lukenut netissä), niin esim. rakennesuunnittelu ei välttämättä kovin innostavaa hommaa ole ollut…

Mua alkoi nyt kiinnostaa tämä asia, kun kyselin veden tasauslaskusta, ja siinä tuli esille suihkuun käytetty aika. Itse käytän noin 15 minuuttia (pitkät hiukset ja useampi kerros shampoota) mutta jotku sanoivat käyttävänsä jopa vain 1-2 minuuttia. Jossain ketjussa (amerikkalaisessa) minua moitittiin, että 15 minuuttia ei riitä kunnolliseen puhdistumiseen.

Eli miten kauan käytät aikaa suihkuun?

A. 1-2 minuuttia
B. 3-5 minuuttia
C. 6-10 minuuttia
D. yli 10 minuuttia

Eli siis, onko tuo kuinka tarkkaa kun finnairin sivuilla lukee, että laukun mitat max 40x30x15cm? Eli mitataanko sitä millään tavalla? Kiitos jo etukäteen!

Tuli oltua kaksi päivää kotona poistumatta mihinkään kun oli kaikenlaista kotihommaa mitä piti hoitaa alta pois. Lyhyt aika pysyä sisällä mutta aloin vain miettimään kuinka pitkään ihmiset saattavat pysyä asunnoissaan syystä tai toisesta.

Kuinka pitkään olet ollut asunnossasi poistumatta mihinkään ja mikä on ollut syy jos haluat siitä kertoa?

Kiinnostuksesta mahdolliseen alan vaihtoon. Millä alalla on mahdollisimman epäinhimilliset työpäivät? Ei pätkissä vaan putkeen ja toistuvasti. Tuntuu että kaikkialla ruvetaan rajoittamaan 80h Ma-Pe ajalla. Useimmiten ei saa tehdä edes sitä.