u/Selkeaepaselva

Background: I just completed the >!Gerudo desert lightning temple!<, I've completed all >!4 of the regional phenomena temples!< now. 19 hearts, almost 3 full stamina wheels. Desert Voe set upgraded to level 2, except the chest piece which is level 3.

I go into nearby ruins, and just a regular enemy group lead by a Silver Lizalfos is 10 times harder than any of the story bosses I've fought so far. Even a Silver Lizalfos by itself is faster, stronger, tankier, and more agile than the actual "boss" monsters with big healthbars. I basically have to utilize hit and run tactics with my spirits, actual melee combat feels too punishing because one mistake and the Lizalfos deals like 15 hearts worth of damage with a single hit. Especially if I don't have a shield (which you can't use with 2h weapons, which I seem to mostly get from drops...) it feels far too dangerous to attempt to hit it with melee, except it's hard to shoot it with a bow either, because it charges towards you fast in a zig-zag pattern and pretty much insta-kills me if it connects.

Feels like I have to spend half of my time cooking food and eating, since every hit deals at least 8 hearts worth of damage. I am not saying the game is TOO difficult, I am not stuck unable to proceed, it just feels absurd to me how difficult the regular open world enemies are. Boss fights have been quite easy though.

Background: I just completed the Gerudo desert lightning temple, I've completed all 4 of the regional phenomena temples now. 19 hearts, almost 3 full stamina wheels. Desert Voe set upgraded to level 2, except the chest piece which is level 3.

I go into nearby ruins, and just a regular enemy group lead by a Silver Lizalfos is 10 times harder than any of the story bosses I've fought so far. Even a Silver Lizalfos by itself is faster, stronger, tankier, and more agile than the actual "boss" monsters with big healthbars. I basically have to utilize hit and run tactics with my spirits, actual melee combat feels too punishing because one mistake and the Lizalfos deals like 15 hearts worth of damage with a single hit. Especially if I don't have a shield (which you can't use with 2h weapons, which I seem to mostly get from drops...) it feels far too dangerous to attempt to hit it with melee, except it's hard to shoot it with a bow either, because it charges towards you fast in a zig-zag pattern and pretty much insta-kills me if it connects.

Feels like I have to spend half of my time cooking food and eating, since every hit deals at least 8 hearts worth of damage. I am not saying the game is TOO difficult, I am not stuck unable to proceed, it just feels absurd to me how difficult the regular open world enemies are. Boss fights have been quite easy though.

Olen about 30v mies. Tuntuu erittäin vaikealta löytää ihmisiä, joiden kanssa olisin samalla aaltopituudella. Pystyn kyllä tulemaan toimeen kaikkien kanssa, mutta silti jää tunne, ettei oikein kuulu täysin joukkoon ja tule täysin nähdyksi ja kuulluksi.

Tässä havainnollistamassa kaksi stereotyyppistä hahmoa, joiden kaltaisia olen usein tavannut tosielämässä. Tässä ei ole millään tavalla tarkoituksena arvostella tämän kaltaisia henkilöitä, ainoastaan havainnollistaa näiden piirteitä.

Henkilö A: Ns. normo. Liikunnallinen. Videopeleistä pelaa korkeintaan codia, fifaa tai änäriä. Seuraa usein intohimoisesti huippu-urheilua ja usein katsoo myös tosi-tv:tä.

Henkilö B: Nörtti. Pelaa paljon, usein enemmän tai vähemmän introvertti, ei välttämättä ole suuri urheilun ystävä. Katsoo usein animea.

Tuntuu, että olen sellainen väliinputoaja näiden kahden tyypin välillä. Olen vähän molempia, mutta en tarpeeksi kumpaakaan, jotta kokisin täysin kuuluvani sellaiseen porukkaan joka on koostunut A:n tai B:n kaltaisistä henkilöistä. Pidän urheilusta, pallopeleistä ja liikunnasta, mutten juurikaan jaksa seurata huippu-urheilua (paitsi paikan päältä matseissa). En myöskään seuraa suosittuja tv-ohjelmia (esim. Vain elämää, erikoisjoukot, love island...). Tykkään pelata, lukea mangaa ja tehdä muita nörtähtäviä juttuja, mutten enää halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani näihin vaan haluaisin elää aktiivisemmin.

Kärjistettynä esimerkkinä:

Henkilö A katsoo vähintäänkin oudoksuen jos hänelle alkaa puhumaan vaikka warhammer-minifiguureista, animesta tai jostain vähän tuntemattomammasta pelistä, eikä ole piirun vertaa kiinnostunut ko. jutuista. Henkilö B taas kauhistuu, jos hänelle ehdottaa että lähdetäänkö ulkojäille, lenkille tai yökerhon tanssilattialle pelaamisen sijaan.

Kaverini tällä hetkellä ovat enemmän tuon henkilö A:n kaltaisia. Todella mukavia ihmisiä, mutta tuntuu että jotain jää puuttumaan kun en pääse koskaan puhumaan peli- ja nörttijututuista, jotka taitavat olla todellinen intohimoni. He taas haluaisivat puhua esimerkiksi NHL-kaudesta tai eilisen Valioliigapelistä, joista taas en itse ole kovin kiinnostunut. Ehkä osittain tästä johtuen kaverisuhteet eivät ole syventyneet toivomallani tavalla.

En tiedä oliko mitään suurempaa pointtia tässä, halusin vain päästä purkamaan ajatuksia.