u/investigative_mind

Dragon Questit on olleet aina mulle sydäntä lähellä. Näissä on sitä seikkailun tuntua, mukavan värikäs maailma ja avoimuutta ettei ole aina selvää mihin mennä vaan pitää itse tutkia mitä mistäkin löytyy. Vaikka tämä on kolmas osa niin se on silti kronologisesti ensimmäinen Erdrick-trilogiassa, seuraavaksi sitten osa 1 ja sitten osa 2. :D

Toisin kuin Final Fantasyt, DQ:t aina olleet tosi avoimia ja muistan lapsena olleeni eksyksissä, toisin kuin FF:ssä.
Kun saa laivan, joka yleensä on se ensimmäinen kunnon matkustustapa, niin pelaajalle aukeaa monta eri paikkaa johon voi mennä, eikä välttämättä yksikään niistä ole se selkeä seuraava kohde juonellisesti.
Joku npc jossain kylässä on saattanut kuulla että lähiseuduilla tapahtuu ja se on ainut vihje, voi edistää juonta tai viedä sivutehtävään.
Sanoisin myös combatin olevan hieman haastavampaa yleisesti ottaen kuin Final Fantasyissä. Debuffeja tulee paljon useammin vihollisilta ja ne yleensä myös osuu.

Avoimuutta on myös partyn rakentamisessa ja harmillisen helppo rikkoa nämä pelit kun jokainen hahmo voi oppia mitä vaan ja classin vaihtamisessa statsit puolittuu.
Kaikki opitut skillit pysyy hahmolla vaikka vaihtaisi martial artistista velhoon ja vice versa, MA ketä taitaa sekä mustan että valkoisen magian voi olla aika kova kun defenseä, hp:ta ja mp:tä riittää. Jos ei nyrkistä uskota niin tulimyrskystä sitten.

Mutta se post game dungeon, voi jeesus. Ihan tajutonta kuraa, keinotekoista vaikeutta että vain tietyt asetyypit toimii siellä. Viholliset iskee 2-3 kertaa peräkkäin ja todella kovaa.
Ensimmäinen post game bossi oli hauska haaste hardilla mutta tuon dungeonin osalta vaihdoin easylle joka tarkoittaa ettei voi kuolla. Se oli silti tosi raskas dungeon koska suurin osa ajasta mulla meni odotellessa että ehdin edes iskemään.
Katselin vain kun tulipalloa, jääpiikkejä, nyrkkejä, kuolemataikoja ja ties mitä tuli koko ajan päin, sitten iskin ohi koska vihujen statsit niin korkeat ja koko rundi alkoi alusta. :D
Ihan järjetöntä, jos ei siellä ois toiminu "No encounters"-taika niin en olisi mennyt tätä platinalle. Muutama pakollinen taistelu jota ei voinut välttää.

Pelasin tältä studiolta Terminator-pelin (Olikos se resistance...?) joka tuli muutama vuosi sitten ja se oli tosi posiitivinen yllätys. Pelattavuudeltaan jankkia mutta muuten mun mielestä saatu tosi hyvin Terminatorin tunnelma ja sydän mukaan, lore oli myös uskollista alkuperäiselle T1 ja T2:lle.

Tässä onneksi jatkui se uskollisuus Robocopille ja kasarille. Easter egejä leffoista, Robocop oli oma lakoninen itsensä ja huumori yhtä synkkää, parodioivaa ja satiirista kuin ensimmäisessä leffassakin.
Poliisiasema oli tutun näköinen ja vähän googleilin asiaa niin devit oli yrittäneet olla mahdollisimman uskollisia niissä paikoissa joita nähty leffoissakin.

Tarina oli aika 2,75/5, hyvää läppää siellä sun täällä mutta ei yllätyksiä ja ennalta-arvattava. Jos ei ole ensimmäisen Robocop-leffan tai synkemmän ja lakonisen huumorin fani niin tämä tuskin toimii.
Sen verran jäykkää oli Robon liikkuminen ja toiminta kun pienen studion peli :D

Kaikki "vanhukset" jotka Robocopista pitää niin äkkiä koittamaan tätä jos ei vielä ole kokeiltu!
Pidin myös tuosta että kentät pääsi äkkiä läpi, mä voin vain istua hetkeksi pleikkarille ja päästä puolessa tunnissakin paljon eteenpäin, kuten ennen vanhaan.
Toisin kuin monissa nykyajan avoimen maailman peleissä ei saisi juurikaan mitään aikaan puolessa tunnissa.

Hahaa, luulitte varmaan että sen uuden, mutta vanhasta kunnon kakkosesta kyse.

Ykkönen oli kova mutta kakkosta pelasin vasta nyt ekaa kertaa ja voi staattiset kuvakulmat bossi-taisteluissa näin nykypäivänä. Olihan iso parannus ykköseen hahmoineen ja jopa kyläkin oli saatu mukaan.

Ykkönen oli muuten mun eka platina koskaan, aion ainakin yrittää kakkosen platinaa mutta S-rankkiin ei välttämättä omat taidot riitä. Krittiset iskut näillä on aika hankalia kun näissä kuvakulmissa vaikea välillä arvioida esim etäisyyttä.

Tämän kehitys alkoi Dark Cloud 3:na ja tosi paljon Dark Cloudien mekaniikkoja tähän oli jätetty. Rakentamistakin oli muttei samassa muodossa kuin Dark cloudeissa.

Dungeonien rakenne oli ihan yks yhteen, item-valikko ja aseiden elementit näytti ihan samalta. Oli sellainen "this feels like home"-fiilis kun tätä lähti pelaamaan. Oon vähän kahden vaiheilla onko tämä hyvä peli vai ei, pidänkö tästä vai en:
Juonen seuraamisen lopetin noin chapter 6:ssa koska polki paikallaan kauan eikä enää jaksanut kiinnostaa, lähinnä vain ärsytti.
lopussa se taas parani mutta jatkoin silti cutscenejen skippailua koska olin jo missannut muutenkin ison osan niitä.

Sen verran puolustan juonta että tohtori joka oli siirtänyt kuolleen poikansa tietoisuuden robottiin oli mukavaa seurattavaa ja hyvin kirjoitettua, ne cutscenet alkoi onneksi tietyllä tapaa niin ne katsoin.
Soundtrackista otin muutaman biisin omille soittolistoille, se on tässä myös dark cloud-maisesti aika timanttia.

Oli tätä nyt ihan hauska pelata vaikkei ollut haastava missään kohtaa, tuli tosi vahvasti mieleen lapsuuden seikkailupelit. Juonta kun olisi vähän tiivistetty niin ois ollut huomattavasti mukavampi kokemus, nyt tuntui että haluttiin vaan 10-15 tuntia lisää pituutta niin tehdään pari turhaa kiertoreittiä.

Sitten se grindi: Joka alueella on "hunt log" jota varten täytyy tappaa tietty määrä vihollisia. Esim 30 vihollista X, 20 vihollista Y jne.
Ongelma tulee siinä kun on joku harvinaisempi vihu jota täytyy tappaa 20-30 kappaletta, sellaisia on joka alueella ja alueita on myös todella paljon. Netin mukaan sitä saisi vähän kikkailtua jolloin skillillä mutta mulla ei kiinnostus riitä kun haluan pelata muitakin pelejä. :D

Tämän lisäksi lvl 99 pääseminen vie todella kauan aikaa koska expa vähenee mitä suuremmalla levulla olet verrattuna vihollisiin ja aseiden parantelu maksimiin (joka myös vaaditaan platinaan) on itseään toistavaa puuhaa.

Dark Cloud 1 oli todella kova lapsena, kakkosta pääsin pelaamaan vasta aikuisena (itseasiassa ihan hetki sitten vasta ja hyvä on sekin) niin odotukset tämän suhteen on isot.
En aloittaessani tiennyt minkä verran Dark Cloud 3:sta tässä on jäljellä mutta combat, inventory ja aseiden elementit näyttää todella tutuilta. Graafinen tyyli ja huumori on kuin suoraa jatkumoa DC2:sta.

Päästessäni tutkimaan alueita vapaammin huomasin että itse pelaaminenkin on kuin DC1/2. Skillit ja hahmonkehitys toimii hieman eri tavalla ja ovat enemmän perinteisempää jrpg:tä ja syvempää siinä missä Dark Cloudit oli lähinnä mätkintää.

Kaupungin rakentelua tässä tuskin on mutta ekat pari tuntia ei ainakaan laskeneet mun suuria odotuksia.
Alku oli vauhdikas ja vaikuttaa sellaiselta elämää suuremmalta seikkailulta taas joiden takia jrpg:hin joskus lapsena ihastuinkin.

En tiiä tuunko menemään tätä platinalle koska on muutamia paljon grindausta vaativia trophyja. Pelinä yllätti todella positiivisesti.

Gearin ja taikojen kehittäminen, valtakunnan pääkaupungin kasvatus, todella avoin maailma jossa voi helposti missata tärkeitäkin tapahtumia, taktikointi rahan kanssa että mihin sen kuluttaa ettei softlockkaa itseään ahneuksissaan.. Tämä olikin paljon syvempi kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Millainenkohan tajunnanräjäyttäjä tää on aikoinaan ollut kun ilmestyi?

Combat on haastavampaa kuin jrpg:ssä yleensä: Poison sattuu pahasti, stunnaus saattaa viedä tärkeän vuoron ja sysätä taistelun ihan eri raiteille heti. Eräs naisbossi esimerkiksi charmasi partyn miehet yllättäen(onneksi oli vain 2/5 jäsentä miehiä) ja alkoivat heti mätkimään omiaan.

Pääjuonen tapahtumat ja eri skenaariot oli mukavan erilaisia jota seurasi mielellään, joitain questeja pystyi ratkomaan eri tavoin. Ei ole muuta huonoa sanottavaa tästä kuin että peli voisi selittää mekaniikat auki paremmin, helposti jää pimentoon tärkeitä juttuja ellei googleile. Aika 4/5 peli on tämä, ainakin mulle.

Wuchang ei jaksanut nyt pitää mielenkiintoa yllä niin luovuin siitä ja tutustuin tähän vihdoinkin. Tämähän oli oikein hyvää synkkää fantasiaa, tosi kunnianhimoinen myös kun ajattelee että julkaistiin 1996.

Maailma tarjosi paljon salaisuuksia ja paikkoja joihin tarina ei kuljettanut vaan itse täytyi eksyä paikalle: esim kokonainen kaupunki johon pääsee teleportista keskellä merta tai heti alussa oleva hautausmaa jonka aitojen yli pystytkin hyppimään ja tutkimaan aluetta laajemmin sopivan skillin avulla myöhemmin jos vaan keksit yrittää. Tässähän on myös yksi pelihistorian kuuluisimpia secrettejä: 4 näkymätöntä vipua piilotettu eri paikkoihin jotka avaa näkymättömän oven salaiselle alueelle jossain päin maailmaa. Tämä oli hieno kokea.

Tiesin että tää on synkkä peli, mutta yllätti silti kuin synkkä olikaan. Taiat repi ihmispoloja kirjaimellisesti kappaleiksi, blood shower imi veret kaikilta samaan aikaan, kävelin paikalliseen bordelliin yhdessä kylässä ja teurastin vittu kaikki. Remake tästä tällä gorella vois olla aikamoinen. :D

Ainut miinus tulee kankeudesta: Loading screeniä joutuu tuijottelemaan kauan ja usein. Meinasin sen takia lopettaa pelaamisenkin mutta onneksi en. Tästä on hyvä toivottavasti kohta jatkaa Soul Reaverien pariin. Kumhan nyt ensin Romancing saga 2 ja thaumaturge loppuun.

Kieltämättä kankeus oli aluksi raskasta esimerkiksi taikojen ja tavaroiden kesken vaihtaessa (tai avatessa karttaa, tai vaihtaessa aluetta....) mutta itse lore ja maailma on hyvää synkkää fantasiaa.

Muistan lapsuudesta Soul Reaverin olemassaolon mutten koskaan pelannut ja ajattelin ennen niitä pelata tämän mistä kaikki alkoi. Tutustua loreen ja itse sarjaan kunnolla vihdoin ja viimein.

Soul reavereista saatan kyllä hankkia ne remasterit (vai oliko remaket?), eiköhän tämä kankeus riitä hetkeksi tämän jälkeen.

The song

This seems like a fun tune to try and learn, but I can't find a proper tone for this. Some tab says that this is an acoustic guitar?

I don't have access to an acoustic/electroacoustic and I tried playing around with electric guitars tone settings.
I'm hearing some echo in here? What contributes to that "bouncing feeling" of the song, is it an effect or just a combination of pulloff/hammer ons and echo?

Could you guys point me to some direction with possible tone settings/effects?