u/Dynaaminen

ASMR just doesn't work if it's too clinical, it becomes inorganic, something optimized for the highest profits.

Seeing the Jojo's "White Noise" corporation everywhere freaks me out. Dozens of creators suddenly all have the same mic if not the same room. It sucks the soul out of ASMR. It lacks the cozy human energy that soothes my own soul. No, I don't want to have a corporation whisper to my ears.

I hate the word "ASMR University". Makes me feel like some capitalist industry has taken a firm hold of ASMR's balls and is trying to manufacture new professional ASMRtists like clockwork. As if the perfect ASMR had a logical formula to it.

I'd seriously compare the feeling I get from less professional creators to a hug from a friend, and the feeling I get from ultra-professional creators to a hug from a person I paid myself to hug me. No warmth, just this emptiness. Sure they're doing things right mechanically, but it's like there's nobody home inside.

Professional ASMR freaks me TF out! I'm glad new creators appear on my feed all the time, and that so many known ones are still lovely.

Ennen kuin aloitan (ettei kukaan kutsu mua Kareniksi) niin en ole valittamassa täällä tästä firmasta, ymmärrän että olen väärässä, ei tarvitse kommentoida siitä.

Tässä kaksi pientä tapahtumaa vuoden varrelta:

1. Olin ostamassa ensimmäisiä kiipeilykenkiäni suoraan kiipeilypaikasta ja kaverini huomautti että hän saisi niistä pienen (n. 10e) alennuksen koska omistaa kyseiseen paikkaan vuosilipun. Menimme kassalle ja kaverini mainitsi hänen vuosikorttinsa ja pyysi alennusta, minä olin maksamassa. Se ei käynyt koska minä olin maksamassa eikä juuri minulla ollut vuosikorttia. Noh ei se mitään, kaverini tarjoutui maksamaan ne minulle sitten siinä kassalla saadakseen alennuksen, mutta myyjä kielsi sen, eikä uskonut edes siihen että kengät olisivat lahja minulle. Kengät sai siis ostaa toiselle vain jos ne olivat lahja. Ostin kengät sitten ilman alennusta. (Jälkeenpäin tajusin että olisin opiskelijana saanut vielä isomman alennuksen, mutta en tajunnut sitä eikä myyjä osannut kysyä siitä.)
2. Toin kaverini kiipeilemään. Ensikertalaiset saavat kiipeillä ilmaiseksi sarjakortti/vuosikorttilaisten kanssa, joten lupasin hänelle ilmaista kiipeilyä. Muistin kuitenkin mennessä että ensikertalaisen täytyi olla täysin ensikertalainen eli joutua rekistöitymään ensimmäistä kertaa, hyväksymään säännöt, jne. Vein hänet kauan sitten saman lafkan toiseen kiipeilyhalliin, eli hän oli jo luultavasti tehnyt nuo asiat. Sillon emme kuitenkaan tajunneet käyttää ensikertalaisuusalennusta. Mainitsin sitten kassalla ettei hän varmaan päde ja niinhän se oli. Sitten kassalta kuitenkin mainittiin, että heidän tietokanta on muuttunut (he muuttivat täysin sovelluksiaan ja uudistuivat) joten he pyysivät häntä rekistöröitymään sinne (ja hyväksymään säännöt, yms). Kysyin että eikö tässä nyt päde käytännössä ensikertailaisuus, mitään hänen tietojaan ei ollut heidän järjestelmissään, hän ei ollut ikinä lunastanut tarjousta, eikä hän ollut ikinä kiipeillyt paikassa missä olimme. Eivät olleet samaa mieltä.

Molemmissa tilanteissa ei olisi tarvinnut valehdella myyjälle että olisi saanut lunastaa edun, mutta liika rehellisyys johti edun menettämiseen. Etu oli myös molemmissa käytännössä oikeutettu, vähintään moraalisesti. "Customer is always right" ei pätenyt. Vaikka firma oli 100% oikeutettu tekemään miten tekivätkään, siitä jäi kieltämättä paska maku suuhun, ei tullut tunne että he olisivat puolellani vaan minua vastaan, eikä muu kiinnosta kuin raha.

Tilanteissa myyjän ei olisi tarvinnut kikkailla itse systeemiin mitään erikoista, kaikki olisi mennyt järjestelmässä ihan protokollan mukaan. Ainoa ero oli se konteksti minkä kuuli omasta suustani, esim. olisimme voineet tulla seuraavana päivänä sinne uudestaan ja kaverini olisi voinut ostaa kengät, sanomatta myyjälle mitään kummempia. Sama lopputulos, hieman eri konteksti. Miksi taistella asiakkaan kanssa siitä? Jää vaan paska fiilis. Pientä pelisilmää ja "no jos tällä kertaa" asenne olisi ollut erittäin hyvää asiakaspalvelua ja nostanut haluani käyttää firmaan enemmän rahaa.

Niin tosiaan, aina ei kannata olla täysin rehellinen. Ei tarvitse valehdella, mutta tiettyjä asioita voi jättää välillä sanomatta, voi olla rehellinen hieman erilaisella tavalla. Se on ainakin oppi minkä opin näistä tilanteista, uskon että pienellä "kikkailulla" pääsee elämässä paljon helpommalla.