u/WeirdDinosaur345

Itsellä vanhemmat otti mulle aikanaan terveysvakuutuksen ja edelleen sellainen on aikuisena. Eli en ole sitä itse kauheasti miettinyt.

Onhan se kallis (noin. 30e/kk) ja omavastuukin on useampi satanen, mutta voi käydä yksityisellä ilman, että tarvii miettiä tuleeko monen tonnin lasku kokonaan itse maksettavaksi. Ei ole viitsinyt katkaista, kun uutta terveysvakuutusta en varmaan saisi tai olisi niin paljon rajoituksia (mitä ei korvattaisi), että ei olisi kauheasti järkeä.

Nyt, kun julkisen terveydenhuollon kohdalla monia hintoja korotetaan niin onko nuo hintojen nousut vaikuttanut teidän ajatuksiin vakuutuksiin liittyen? Onko joku täällä ottanut vakuutuksen noiden nousevien hintojen takia?

Mulla on todettu migreeni ja siihen täsmälääkitys, mutta mikään lääke ei ole toiminut erityisen hyvin. Yleensä vaan lieventänyt päänsäryn ja estänyt pahoinvoinnin sekä ääni+valoherkkyyden yltymisen liian pahaksi.

Välillä mulla tulee päänsärkyä (mikä voi yltyä pahimmillaan migreeniksi, oksennus lähellä yms.) stressin takia. Nyt on ollut lähiajat itsellä tosi stressaavia ja ärsyttää, kun päätä alkaa särkemään.

Onko mitään vinkkejä millä tuota vaivaa voisi lieventää? Burana, parasetamoli (tai molemmat) ei auttanut ja migreenilääkekin tosi kallis, että voisi päivittäin syödä (eikä tunnu auttavan kauheasti tähän stressipäänsärkyyn).

We're not talking about the "only 100 exist in the world" type of CDs. Just the regular stuff that just might be less popular but still expensive (niché audience?) or for example a limited version release that's very popular and thus the price stays high.

What's the most you've spent on a single CD?

1). Tarkoitetaanko sellaista mallia mistä oli rajallisesti kokeiluakin joitain vuosia sitten? Se missä kokeiluun valitut työttömät henkilöt saivat 560€ tuloja riippumatta muista tuloista tai hakivatko töitä tai ei.

560€/kk ei riitä elämiseen useimman kohdalla mitenkään, vaikka eläisi kuinka edullisesti eli tuo ei ole perustulomalli mikä poistaisi kaikki muut tavalliset tukimuodot niin kuin asumistuen.

2). Vai tarkoitetaanko perustulon kannatuksessa mallia mikä olisi summaltaan riittävä, että ei tarvittaisi muita tukimuotoja?

3). Vai jotain muuta muotoa?

Itselle jäänyt epäselväksi mitä käytännössä yleensä haetaan, kun keskusteluissa tuodaan perustulo ratkaisuna eri ongelmiin. Tuo aiemmin mainittu vuosia sitten tehty kokeilu oli omanlainen juttunsa ja joissain keskusteluissa taas kuvaillaan perustulomuotoa minkä tukisumma riittäisi henkilön elämiseen sellaisenaan (ilman muiden tukien hakemista) ja samalla toiveena on, että se tukiuudistus vähentäisi byrokratiaa ja Kelan palveluja 90% eli ihmisten ei tarvitsisi jatkuvasti hakea tukia uudestaan ja uudestaan.

Lisäkysymys, olisiko tuo täysimittainen muut tuet täysin korvaa perustulo taloudellisesti mahdollinen? Onko siitä tehty realistisia skenaariolaskelmia? Tällä hetkellä opiskelijat elävät velaksi eli jo kyseisestä demografiasta tulisi lisäkuluja (opiskelijoiden näkökulmasta tietenkin parempi juttu, mutta tässä kysyn valtion budjetin näkökulmasta) niin itseä kiinnostaa, että onko koko idea kuinka realistinen toteuttaa, jos sille joskus tulisi tarpeeksi kannatusta. Eli, jos yhtäkkiä tulisi muutos, että työttömyystuet yms. poistuu ja tilalle jokin X euromäärä ilman mitään byrokratiajuttuja niin olisiko se realistisesti toteutettavissa ja minkälaiset laskelmat siitä lopulta tulisi?

Lisälisäkysymys: miten perustulossa huomioitaisiin tilanteet missä henkilö ei realistisesti kykene parantamaan tulotasoaan? Esim. vaikeasti vammaiset, vaikeasti sairaat tai muuten työkyvyttömät?

Most of us could probably have collections with thousands of albums but space is a limited resource for most so you probably don't want to add just any random album in your collection.

So how do you decide what stays in your collection or what albums you're actively going to try to find and add to your collection?

For example if you buy a lot / box full of CDs for 1-2 particular items. How do you choose what you're gonna do to the rest?

Moni varmaan samaistuu siihen, että nuorena ei uskalla tuoda jotain omia lempileffoja, fanittamaa artistia tms. esille muille, kun pelkää, että muut näkisi ne jotenkin noloina juttuina.

Aikuisena tietenkin ymmärtää, että harvempaa oikeasti kiinnostaa tuollaiset jutut ja kukin kuunnelkoon sitä musiikkia mistä tykkää. Silti voi olla vaikeaa käytännössä toimia avoimesti, kun kaikesta huolimatta miettii muiden reaktioita liikaa.

Tuossa pitäisi oppia "to not give a fuck" taito.

Jos teillä on ollut tällaista haastetta, mutta ootte siinä edistyneet tai koko asia ei ole ongelma ollenkaan enää niin miten onnistuitte?

Itsellä tää rajoittaa elämää aika paljon, kun koko ajan on sellainen feikkipersoona päällä siksi, että pelkää muiden mielipiteitä. Miettii minkälaisen vaikutelman ne muut saa musta, jos kerron, vaikka kuuntelevani klassista cembalomusiikkia.

Itse nuoruudessani näin kiusaamista, kun joillain vaatteet koostui halpismerkeistä ja kiusaajien mielestä ne oli niin noloja verrattuna johonkin tunnettuihin merkkeihin. 🙄 Aikuisena ymmärtää miten turhista asioista sitä nuoretkin keksivät piinata kanssaeläjiään.

Nyt jälkikäteen oon miettinyt, että mitä, jos olisikin ollut pakollinen koulupuku minkä valtio olisi kustantanut (useampi kappale, että on vaihtovaraa).

Ei varmasti poistaisi kiusaamista, kun kiusaamista tapahtuu ilman mitään ns. syytäkään (kiusaaja vaan päättnyt kiusata, että saisi itse jotain siitä). Pohdin, että voisiko se vähentää sitä.

Tuon kiusaamispuolen lisäksi mietin, että olisiko koulupuvuilla mitään positiivisia puolia.

Jos jätetään logistiikat miettimättä ja asia vaan onnistuisi niin miten näette asian? Minkälaisia vaikutuksia sillä olisi, että kaikilla olisi samanlaiset vaatteet eikä se yksittäinen olisi enää asia mistä kiusata toisia (ei poistaisi kiusaamista, mutta vähentäisikö yhtään)? Olisiko aiheella vaikutusta mihinkään muuhun? Olisiko asiassa enemmän plussia vai miinuksia?

I'm doing ERP and seeing a psychologist so I'm actively trying to treat my OCD.

I'm living with my parents. I'm adult already. My adult sibling visited with their significant other recently. They know about my disorder although their understanding might be rather limited.

One big aspect of my OCD symptoms is that I can't go to my room if I'm "contaminated" and only way to fix that is to take a shower. That means that if there's people visiting and I need to go and say hello it means that I have to wait until visitors have left until I can go take a shower and go to my room. Sometimes I can get irritated if I've been waiting multiple hours just to be able to go back to my room, even though I try to not show it, but that entire mood puts me "on the edge" so if there's other OCD symptoms I have to try to deal with I can seem frustrated (at myself, mostly).

Well recently my sibling said that I should just somehow get this thing under control or they might not want to visit because my symptoms make them feel unwelcome.

This hurt a lot because I know my parents want to have my sibling visit as often as possible but at the same time, at this moment, I just can't flip a switch and ignore all the symptoms and act "normal" as much as I'd like to. I've tried that in the past and it went really badly.

I'm trying to find my own apartment so this wouldn't be an issue but am I wrong for being hurt by my sibling's comment?

Japan shows just seem slightly more awesome because of the huge arenas.

Has there been any news if they're planning to release a blu-ray featuring a gig in Japan from the most recent tour?

Next blu-ray seems to be the live at inuit dome show but has there been any news about the Japan shows as blu-rays?

Tuli tällainen ajatusleikki mieleen ja olisi hauska lukea miten porukka toimisi aiheen skenaariossa.

Mitä tekisit ajankuluksi, jos löytäisit itsesi seuraavanlaisesta tilanteesta:

Olet osallistunut kilpailuun, missä joudut olemaan kaksi (2) vuotta eristettynä mökissä syvällä metsässä. Palkinto voi olla, vaikka 5 miljoonaa euroa. Pointtina tuossa, että et hevillä jätä kilpailua kesken.

Mökissä ei ole mitään viihdykkeitä (kirjoja, tv, radio jne.) ja mökki on varustukseltaan tosi pelkistetty eli on käytännössä vaan sänky, tuoli ja pöytä sekä jääkaappi.

Ruoat toimitetaan oven eteen tarpeen mukaan silloin, kun nukut. Lämmitys ja vesi yms. hoituu ilman, että sun tarvii niistä murehtia. Eli et näe ihmisiä koko 24kk aikana.

Mökin ympärillä vaan metsää. Ei vesistöjä, kalliota tms. Tosi "tylsää" ympäristöä.

Et saa poistua yli 200m päähän mökistä ja tavaroitakaan et voi ottaa mökkiin mukaan. Eli ei ole paperia, kyniä tai mitään muutakaan.

Lyhyesti tiivistettynä ideana, että olet eristyksissä täysin ilman mitään viihdykkeitä tai ihmiskontakteja 24kk.

Miten saat aikasi kulumaan?

One of the few titles I don't own yet but I've read that the game might not work great on Windows 11.

What's the current situation, does it work on Win 11 just fine?

I used to remove the plastic wrapping right away but over the years I've noticed that I never watched some of the movies and they're just taking up space. So if I wanted to sell them I could have gotten a better price if they were unopened.

Of course most of the movies I buy are movies that I want to keep in the collection, but some of the "this looks interesting" finds ended up being somewhat collectible and their value is significantly lower in "used" condition (even when they're basically new but not sealed = used).

So nowadays I keep them sealed until I actually watch the movies.

Curious how people here do it:

• Do you unwrap the movies right away or
• Do you keep them sealed until you watch them?

Itsellä tuli lapsena pitkäksi aikaa outo pelko liittyen nukkumiseen tietyssä asennossa sen jälkeen, kun näin pätkän jostain tv:ssä pyörineestä leffassa (ehkä jokin Apinoiden Planeetta -elokuvista?) missä yhdessä kohtauksessa oli henkilöitä sängyssä selällään nukkuma-asennossa kädet rintakehän päällä ja henkilöt olikin kuolleita.

Jotenkin se herätti tosi vahvan pelon, että siinä asennossa lepääminen tai nukkuminen olisi vaarallista ja sen jälkeen itse kiinnitin huomiota tosi paljon siihen, että en vahingossakaan lepuuttaisi käsiäni rintakehäni päällä.

Ajan myötä tuo pelko poistui eikä enää vaivaa, mutta oli kyllä aika outo pelko.

Samaistuuko kukaan sellaiseen liialliseen asian valmisteluun asioita ostaessa?

Aikaa kuluu aiheeseen perehtymiseen. Täytyy vertailla kilpailjoiden tuotteisiin sekä muihin vastaaviin tuotteisiin. Täytyy miettiä onko versio A tarpeeksi hyvä vai pitäisikö ostaa kalliimpi versio A deluxe vai tyytyä versioon A budget friendly jne. 🤔 Sitten on pakko löytää se kaikkein parhain hinta ennen kuin suostuu sen lopullisen ostopäätöksen on pystynyt tekemään, kun muuten myöhemmin harmittaa, että sen 50€ tuotteen olisi saanut 40€ hintaan toisesta kaupasta jollain alekoodilla. Osittain siinä tulee jotain onnistumisen tunnetta, jos löytää halutun ostoksen ns. kaikkein alhaisimpaan hintaan ikinä. Esim. mulla ollut pari musalevyä mitkä halunnut hyllyyn erikoisversioina ja yhden löysin uutena johonkin 75% alennushintaan, kun muuten normaali hyvä ale oli lähemmäs 40% niin tuon kohdalla käytännössä sain halvemmalla kuin 99% tilanteissa voisi saada niin se ei ole myöhemmin harmittanut.

Esim. jos löydän jonkin mulle uuden bändin ja päätän, että olisi kiva omistaa fyysisenä levynä heidän albumi tai pari niin tuollaiseen ostoprojektiin voi mennä aikaa kymmeniä tunteja. Pitää varmistua, että valitsee sopivat levyt (jos vaikka kymmenen albumia tehneet), tutkia, että osaa valita parhaan version (kun on erikoisjulkaisuja yms.) ja kauppapaikan löytämisessä voi mennä tovi, kun pitää varmistya, että ei jää jokin alekoodi käyttämättä jne.

Osaltaan se shoppailu on ihan kivaa touhua, kun siinä tutkiessa oppii paljon uutta, mutta toisaalta myös ärsyttää miten paljon kuluttaa aikaa siihen. Tajuan kyllä, että se, että jonkin 5h pähkäilyn jälkeen on varma, että Kaupasta A löytyy tuote parhaaseen hintaan ja säästää lopulta max. 5€ verrattuna toiseksi halvimpaan eli kauppa B:hen ei ole taloudellisesti kovinkaan järkevää (kun aikaa on kuitenkin rajallisesti). Silti ei vaan osaa olla miettimättä asiaa kymmenistä eri näkökulmista jne. Vaikka ei olisi kyse mistään kummemmasta ostoksesta. Vertailun vuoksi jonkin asunnon tai auton ostamisessa voi olla ihan oikeasti järkevää käyttää sitä aikaa reippaastikin siihen tutkimiseen ja pohtimiseen, kun ne on useimmille taloudellisesti vähintään muutaman vuoden taloudellinen rasite hintansa puolesta.

Ei sinällään ole mikään isompi ongelma, kun en ostoksia kauheasti tee, mutta sitten kun löytyy jokin ostettava juttu niin siihen sitten sitä aikaa uppoaakin. Menee tasolle, että väsää taulukkoja missä kauheasti laskelmia huomioiden postikulut, alennuskoodit, mahdolliset kampanjat (esim. 5€ alennus, jos ostaa väh. 50€ niin yrittää maksimoida hyödyn) yms.

Tuossa jutussa ei ns. ole vaikeutta tehdä sitä ostopäätös ylipäätänsä, vaan sen pystyy tekemään jo aika nopeasti. Haastetta luo se, että tarvitsee puida läpi älyttömästi yksityiskohtia ennen kuin on siinä tilassa, että osaa miettiä "noniin nyt on tehty hyvä/mietitty ostos" sen ostopainikkeen klikkaamisen jälkeen. Eli käytännössä ajatus menee menetelmällä: "haluan ostaa kirjan kirjahyllyyni" ja sitten alkaa se tutkiminen, että millä kansikuvalla, kovakantinen vai muu, onko minkälaisia arvosteluita, mitä muut on pohtinut kyseisestä versiosta, onko kansikuva tyyliltään sopiva jatko-osien kanssa (jos niitä ostaa myöhemmin), onko hintalaatusuhteeltaan millainen, löytyykö mistä kaupasta mihin hintaan, löytyykö alekoodeja, kannattaako odottaa alennuksia jne. Eli ostoajatus syntyy helposti, mutta sitten jumittaa ehkä liikaa niissä yksityiskohdissa ennen kuin pystyy viimeistelemään sen ostoprosessin, vaikka osa siitä tutkimusesta voi olla ihan hauskaa oppimista (oppinut paljon mm. eri kirjaversioista, musiikkilevyjen keräilyyn liittyvistä outouksista (vaikka en itse ole erityinen keräilijä) yms.)

Pohdin kuitenkin kuinka paljon muut samaistuu tuohon koko juttuun. Ostokäyttäytymistyylejä on kuitenkin paljon ja voivat olla tosi erilaisia toisistaan 😊

Friend ordered the regular blu-ray version which was supposed to have MOMOMETAL on the cover but the blu-ray arrived and it has the galaxy art (pink stuff) like the one in the vinyl sized limited edition. But this is regular blu-ray sized.

It is the ean: 4988061782584

Does it have reversible cover or what?

They didn't want to open (and check that way) before knowing in case they need to return it in order to get the one with the momometal cover.

I found discogs page for the blu-ray:

https://www.discogs.com/release/33060684-Babymetal-Babymetal-World-Tour-2023-2024-Legend-MM/image/SW1hZ2U6MTIxNzcyMTQy

The package looks like this:

https://www.discogs.com/release/33060684-Babymetal-Babymetal-World-Tour-2023-2024-Legend-MM/image/SW1hZ2U6MTIxNzcyMTQ1

https://www.discogs.com/release/33060684-Babymetal-Babymetal-World-Tour-2023-2024-Legend-MM/image/SW1hZ2U6MTIxNzcyMTYw

Thank you for your help!